Juhannusviikonlopun ajan mielessäni pyöri vain yksi kysymys:

Olen jo kerran muuttanut Kuopioon rakkauden perässä. Miksi en tekisi niin toistekin?

Tällä kertaa rakkaudesta kaupunkiin. 

Siellä saatetaan tuhota tori, pistää joukkoliikenteelle törkeät hinnat ja poistaa mun entiseltä kotikadulta puut. Siitä vaan. Oikeasti tärkeät asiat säilyvät kyllä.

Matkustajasatamasta kuuluvat laivojen törähdykset.
Intron baarimikko. 
Valkeisenlampi.

Savon nuotti, jonka ansiosta nautintoaineita harrastanut nuori mieskin kuulostaa sympaattiselta huikatessaan kolme vuotta liian kauan suuressa maailmassa harhailleelle Annalle eläkä masennu, ikinä ei piä masentuu!

Kertokaa minulle, miten näissä maisemissa edes voisi.