Tästä piti tulla juttu siitä, kuinka uhmasin ruotsin kielen osaamistani osaamattomuuttani  ja kävin katsomassa André Wickströmin ja Stan Saanilan ruotsinkielisen iloittelun De Tio Budorden.

Tämän uutisen takia saattekin vähän toisenlaisen jutun. 

Vuosituhannen alussa suomalainen stand up kelpuutettiin televisioon toden teolla. Pekka Jalava on Andrén ja Stanin lisäksi ensimmäisiä stand up -koomikoita, joita muistan tuolta ajalta. Pohjoisen murteella pohjoisen asioista puhuva mies nauratti. Myöhemmin myös livenä.

Äitin mielestä minusta ja Pekasta olisi ehdottomasti pitänyt saada yhteiskuva, kun oltiin niin samannäköisiä. Silloin Pekka (ja näin ollen myös allekirjoittanut) näytti about tältä. 

Kaverikuvaa ei koskaan tullut. Tuli vain yksi kohtaaminen kasvokkain Kuopion Pannuhuoneella. Kiitin nauruista. Nyt on semmonen fiilis, että kiittiköhän sitä kuitenkaan tarpeeksi. 

Kun joku on saanut sinut nauramaan vedet silmissä, on ihan luonnollista surra samassa mittakaavassa. Hei hei, Pekka.