Meillä oli tänään kuulema syksyn ensimmäinen viron oppitunti. Siis kielikerho, jossa päiväkoti-ikäiset lapset opettelevat eestin kieltä. Ihmeteltiin yhdessä miten numero yksi onkin yks ja mikä onkaan pupu eestiksi. Ymmärrän toisaalta tämän kerhon logiikan; lapsen on kiva ja tärkeääkin oppia jotain uutta, eikä se mikään koulumainen oppitunti ollut, vaan ihan hauska tuokiomainen hetki. 

Kotimatkalla kuitenkin pohdin, että miksi juuri eesti? Viroa ei kuitenkaan opeteta (mielestäni, korjatkaa jos oon väärässä) enää ala-asteella eikä ilmeisesti yläasteellakaan, joten tuntuu ”turhalta” opettaa viron numeroita ja värejä lapsille. Eikö olisi järkevämpää aloittaa vaikkapa englannin, ruotsin tai esimerkiksi venäjän opiskelu jo pienenä? 

Ruotsi on kuitenkin toinen kotimainen kielemme ja mielestäni sen taitaminen olisi kaikille suomalaisille ihan hyvää yleissivistystä. Englanti on yksi (luultavasti ainoa suomen ja/tai ruotsin lisäksi) kieli mitä jokainen suomalainen joutuu luultavammin joskus käyttämään. Kuitenkaan moni suomalainen ei uskalla käyttää kieltä syystä tai toisesta. Englantia enemmän pelätään kuitenkin ruotsia. Jos suomenkielinen joutuu tekemisiin ruotsia puhuvan kanssa, yleensä kieli vaihtuu kuin itsestään englanniksi. 

En sano, että jos kolmivuotias opettelee numeroita ruotsiksi, osaa hän kielen aikuisena täydellisesti. Mutta mielestäni kuitenkin olisi järkevää, että kielen opiskelu (tai vaikka sen englannin) aloitettaisiin leikkien ja lorutellen, niin että jo vaikka ala-asteella siirryyttäisiin hieman haastavampaan (ehkä kielioppia, sanastoa…?) ja yläasteella osattaisiin jo huomattavasti paremmin. Ruotsin opiskelu taidetaan aloittaa vasta 7-luokalla ja englantikin 3-luokalla. Mielestäni ihan liian myöhään jatkuvan kehityksen kannalta. Ehkä tässä on paikkakunnittain ja kouluttain eroja, mutta tämä taitaa olla se normi kieleten suhteen.

Eli lyhyesti. Mielestäni kieliä pitäisi aloittaa harjoittelmaan jo paljon, paljon pienempänä. Vaikka jo siitä kolmivuotiaasta