Tanssii imurin kanssa

Heräsin juuri karuun todellisuuteen.Tästä lähtien on oikeasti pakko tehdä yksi niistä asioista,jota eniten maailmassa vihaan..Nimittäin imuroida.EIIIII!

Ipanainen painelee pitkin lattioita ryömien siihen tahtiin,että kohta vanhoissa lautalattioissa kulkee varmaankin vauvan mentäviä uria ristiin rastiin ja tämän mönkimisen sivussa suuhun tuntuu eksyvän kaikki keilapalloa pienemmät esineet.Toki kaikkea maistellaan nuolemalla aina pöydänjalasta vitriinien lasioviin.

Eli niinpä siis imuroimista vihaava äiti joutuu keräämään rojut lattioilta ja alkaa hinkkaamaan taloa nurkka kerrallaan.Kyllä minä siivoamisesta ja siististä kodista pidän,mutta se imurointi…Ja se rojujen järjestely..ÄÄÄÄÄÄÄ,en kestä.

Siivoaminen on jotain eniten turhauttavaa. Tässä talossa kun ei kukaan tunnu arvostavan sitä,että saan toisinaan aikaiseksi tehdä kunnon siivouksen.Se levitys alkaa ensin sukista,sitten alkaa olla kuppia ja kippoa pitkin pöytiä..Monena perjantaina olen saanut kodin tiptop,ja sitten tulevat tytärpuolet..Kaaos on valmis ja kaikki alkaa alusta.En tajua,miksi pienet ihmiset ovat muka niin huolimattoamia,että kaikki roskista ja omista vaatteista lähtien paiskotaan pitkin lattioita.Minä en niitä enää kerää,en tosiaan..

Kai  olisi noustava tästä läppärin ja kahvikupin ääreltä,ja kaivella kamalaa meteliä pitävä rotisko kaapin perukoilta.Että mä kärsin! :D