Hiljentykää,meidän äiti synnyttää!

”Te sitten teette mulle sektion?Minä kun en alakautta synnytä!Ettekö teekkin?Sano niille,että tekevät!!!”

 

Eräänä heinäkuisena päivänä viime kesänä se sitten tapahtui päikkäreiden jälkeen..Patjalta noustessani jotain lorahti.Kusinko housuuni,vai ei kai vaan…..”Voi helvetti,kissakin sai osansa suihkusta..”Äkkiä autoon ja neovolaan.Siellä käskettiin käymään laitoksella,siellä voisivat sanoa onko se lapsivettä.No,oli se…

Hoitajalta suoraan ultraan ja tutkimuksiin.1,5cm auki.Kotiin eivät enää laskeneet,vaikken ollut saanut ainuttakaan supistusta.Niiden alkua pelkäsin enemmän kuin kuolemaa.

Vedet menivat siis n.14.20 päivällä.Illalla vielä 21.30 ei ollut supistanut kertaakaan,ja isä päätti lähteä yöksi kotiin,vaikka huusin ja roikuin kädessä kuin hukkuva”Älä mene,mua pelottaa!”.Kätilö lohdutteli,että mitään ei tapahtuisi ennen aamua,nakkasi mulle unilääkkeen ja käski nukkumaan.

joskus 24.00 jälkeen alkoi alaselässä tuntua outoa kipua,joka aina hävisi.Kipu tuli 40 minuutin välein ja torkahtelin pätkissä.Joskus neljän aikaan aamuyöllä en enää kestänyt ja pyysin hoitajan tuomaan jonkin vahvan kipulääkkeen.Sain jonkin mömmön,joka vei tajun seuraavaksi kolmeksi tunniksi.Supistukset tuntuivat,mutta en jaksanut välittää.

Aamulla yhdeksän aikaan päätin soittaa isukille,että alkaisi tulla laitokselle.En halunnut olla vieraiden ihmisten armoilla juuri poksahtamaisillani.Valitsin numeron ja mitä helv….”Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä…”.Sama ainakin 30 kertaa..Nytkö se teki sen mulle,katosi juuri ennen kriittisimpiä hetkiä?

Vajaan tunnin kuluttua isukin pää pilkisti ovenraosta.Akku oli loppunut ja puhelinta ei ollut meinannut löytyä.

Päivä valui eteenpäin tuskaisen hitaasti.Oudot alaselkäkivut,jotka osoittautuivat supistuksiksi vain voimistuivat.Iltapäivällä jo kolmen aikaan huusin suoraa huutoa,kun en voinut istua,en maata,en käydä vessassa,suihku ei auttanut..Pystyin vain kävelemään ja pöhöttyneet jalat olivat jo ihan hapoilla.Isukki vaati hoitajalta kipulääkettä,joka mulle oli luvattu jo aamulla seitsemän aikaan ja jota ei useista kyselyistä huolimatta ollut kuulunut eikä näkynyt.Kätilöt nääs istuivat kaikki kakkukahvilla pitkin päivää,vaikka kuulema oli kiireitä.

Sain jotain,joka veti olon varsin hassuksi.Torkahtelin ja puhuin yksin.Välillä painoin kädessäni olevasta kapulasta nappia..Minuun oli kiinnitetty joku ihme täristin,joka sai supistuksen huipun pehmenemään,ettei sattuisi liikaa.Olin ollut antibioottitipassakin useamman tunnin,koska lapsivesien menosta oli jo reippaasti aikaa.

Seitsemän aikaan illalla kätilö ilmoitti isukille,että nyt aletaan valmistella siirtymistä saliin ja aletaan käynnistellä synnytystä tiputuksella.En siis päässyt toivomaani sektioon,vaikka halusin.Isukkikin valahti kalpeaksi.Parka ei olisi halunnut ollenkaan kokea synnytystä kolmatta kertaa..Hänhän minutkin oli traumatisoinut kertoilemalla kahdesta edellisestä kerrastaan,(joissa oli mukana ollut) vähän liioitellusti,kuinka veri,k*si ja p*ska lentää,ja kipuun melkein kuolee.

Sain epiduraalin,taas sellaisen hassun pillerin,joka sai väsyneeksi ja ilokaasu maskin lähettyville.Muuta en sitten oikeastaan muista,kun että synnytys käynnistettiin noin 9 aikaan illalla ja kauhukseni vuoron vaihtuessa saliin asteli uusi kätilö,joka oli MIES! Aikani kampesin vastaan,mutta jälkeenpäin tajuan,ettei synnytyksestäni olisi tullut mitään jonkin tekopirteän keski-ikäisen tädin avustuksella.Tämä kyseinen herra kätilö puhui rauhottavasti,vitsaili,selitti aina mitä teki ja sai minut rauhalliseksi.

Tasan 24.oo kätilömme ilmoitti,että ala vain ponnistaa heti kun tulee seuraava supistus.Tein työtä käskettyäni.Väliin kysyttiin haluaisinko lisää kipulääkettä,eka kerta kun voisi kuulema kestää..En halunnut!Olin vain todennut,että ”Perkele tämä tehdään nyt,eikä enää puudutella mitään!”(Sanoinko minä maailman kipukammoisin ihminen tosiaan noin?).Kipua suurempi huolenaiheeni oli se että ”enhän vain ole p*skonut sänkyyn?”Sitä muistin mkiehelle supisti supistusten välissä.En kuulema ollut:D

Muistan elävästi rutinan,joka lähti saksista,kun kätilö napsaisi välilihan.Enkä silloinkaan sanonut sanaakaan..Outoa minulle.3 supistuksen ja ehkä 9 ponnistuksen jälkeen tasan 00.25 kuulin pienen pienen tyttöni ensimmäisen rääkäisyn..MINÄ TEIN SEN!Ilman itkua,ilman huutoa.Sanoin vain kerran PERKELE.Tein sen pahimman osuuden jopa vielä vain ja ainoastaan 25 minuutissa!Ja voi kuinka isukki oli ylpeä,koko mies lyyhistyi kasaan ja vielä monesti jälkeenkinpäin on muistanut kehua,kuinka olen varmasti tämän maakunnan paras ja rauhallisin synnyttäjä:D

Minut kursittiin umpeen ja sain luvan mennä suihkuun.Olo oli kirjaimellisesti tyhjä.Tunsin itseni kevyemmäksi kuin koskaan ennen.Vielä suihkuun mennessä olin aivan ilokaasuissani,mutta vesi selvitti ajatukset.Kätilö alkoi häärätä iltapalaa ja kysyi oliko minulla muita toiveita.Oli,läksin salista suoraan suih kunkautta tupakalle.Tunsin ansainneeni sen pitkän ajan jälkeen.Minun tuurillani en saanut viettää synnytyksen jälkeistä yötä pienen myttymme kanssa,osastolla ei ollut tilaa!Varmaan kaikki paikalliset naiset synnyttivät juuri sinä viikonloppuna.Lapsi jäi paria kerrosta alemmaksi,minut vietiin naistentautien osastolle nukkumaan.

Aamulla puoli 7 aikaan herätessäni kipitin äkkiä synnytysosastolle tarkastamaan olinko todellakin pusertanut itsestäni pienen ihmeen,vai sattuiko alapäähäni muuten vain..Ja kyllä,kyllä minä olin yöllä saattanut maailmaan pienen ihanan tytön.Niin pienen,etten koskaan ollut niin pientä ja suloista vauvaa nähnytkään.Se oli hetki,kun jotain sisälläni viimein läikähti ja rakastuin siihen pieneen ruttunaamaiseen pakettiin koko sydämestäni.Minusta oli tullut äiti<3

Ennenaikaisuudesta ja ns. keskoisuudesta huolimatta tyttö oli 100%terve ja vahva,mutta vain hyvin pikkuruinen.Väitän myös,että synnytyksen jälkeen happihyppelyllä sairaalan takapihalla näin myös lapseni isän täysin uusin silmin,kuin myös hän minut.Siinä tapahtui jokin uudelleen rakastuminen.Tajusin,että vain ja ainoastaan tämä ihminen teki kokemuksesta mahdollisen tukemalla,auttamalla,olemalla olemassa <3

Pahoittelen,mikäli tekstini oli vaikeaa luettavaa.Tässä vain lyhennelty versio keikasta,josta en itse todellisuudessa muista paljoakaan:)