Mammakilot kaatopaikalle

Eräänä iltana ristiäiskuvia katsellessani ja peiliin vilkaistessani koin totaallisen naksahduksen päässäni.Nyt riitti tätä lajia!Vaikka nykyisin olenkin äiti,pitääkö minun silti olla tällainen sotkutukkainen säkki?No ei tarvitse!

Päätin siitä hetkestä alkaa muutoksen itsessäni.Ei,enää ei vanhaa tuttua”Vielä tänään pizzaa ja sitten huomenna…”Olen positiivisesti yllättynyt,kuinka oikealla tavalla syöminen ja liikunnan lisääminen vaunulenkkejen muodossa tuntuukin hyvälle.Lenkeistä hyötyvät niin minä,kuin lapseni,joka saa samalla rraitista ilmaa,kun äiti painelee menemään.Lisäpontta kävelyyn vielä tuo se,jos ipanaisellani sattuu olemaan huono päivä,ja lenkki menee pelkäksi kiukutteluksi.Vanha minä olisi kääntynyt postilaatikon kahdalta kotiin murjottamaan,mutta nyt jatkan lenkkiä pienestä kiukuttelusta huolimatta.

Olen aina ollut hieman kärsimätön.Jos tuloksia ei ala näkymään heti,lannistun. Nyt olen kuitenkin päättänyt yrittää itseni,perheeni ja parisuhteeni takia.Ennenkaikkea itseni. Nuorena tyttönä reilu 20 kiloa lähti hujauksessa,kun en omistanut autoa ja paikasta toiseen oli käveltävä.Silloin tuntui mukavalle.

Viimeiset kuukaudet olen vdonnut siihen,etten muka ehdi(sama kuin siivoamisen kanssa).Miksi en ehtisi?Jos haluan mennä lenkille yksin,miksi en voisi tehdä sitä,kun lapseni menee illalla kuitenkin suht hyvissä ajoin nukkumaan minun mittapuullani ajateltuna. 20.00-21.15 jos hyvin käy.

Haluan kehdata vetää ensi kesänä uimapuvun päälleni, ja loikoilla rannalla ipanaisen kanssa.Käydä perheenkanssa uimahallissa,hyvällä tuurilla joskus mieheni kanssa kahdestaan ulkona.Nyt loppui iänikuiselle huomiselle lykkääminen.Olen itsestäni ylpeä,kun sain tämän alulle,ja aion myös jatkaa tavoitteeseeni asti.Ei 25-vuotiaana peli ole vielä menetetty.Ei minun tarvitse vielä mummoutua ja verhoutua säkkeihin.Nyt minä teen tämän loppuun asti!:)