Asukuvaviikko, 6. päivä: sirkuspoika ja tomaattiäiti

Maanantaiaamun ohjelmassa oli uuteen mammakahvilaan tutustuminen, joten piti vähän tsempata pukeutumisen suhteen, etteivät ihan metsäläisiksi luule. Niinpä nuori miesmalli sai päällensä iik-ihastuttavat Lindexin Littlephantin kirahvibodyn, jonka ostin jo raskausaikana varastoon ajatellen, että se on 62-senttisenä ihan valtavan iso, ja saman firman salmiakkiruutuleggingsit. Tähtisukat Villervallan.

Kypsempi malli pukeutui tomaatinpunaiseen Peaks of Londonin imetyspuseroon, asuviikolla jo nähtyihin Henkkamaukan harmaisiin mammafarkkuihin ja lähiömme halpiskaupasta löytyneisiin kultakorkoisiin tekomokkaisiin saapikkaisiin. Korvissa ne aiemmin viikolla kaipailemani ketut.

Puseroa kyttäsin odotusaikana pitkät tovit, kun ei tohtinut ostaa mielestäni järjettömän kallista (no okei, pienissä erissä Britanniassa valmistettua) vaatetta ennen alennusmyyntejä. Aleen ei sitten tullut haikailemaani mustaa vesiputospaitaa, joten tuli ostettua oranssinpunainen: ei ehkä paras värisävy hipiääni vasten, mutta onpahan jotain vähän erilaista. Ja tietysti ostin sitten kaksi muuta mustaa imetyspaitaa samasta Peaksin alesta, joten se siitä rahansäästöstä. Enkä vielä edes mahdu niihin. (Kuka hiivatti suunnittelee imetyspuseron joustamattomasta puuvillasta? Stretchiä sen olla pitää.)

Illemmalla, kun olohuoneen lämpötila yhdistettynä lapsukaisen kitinään sai mutsin epäilemään, että jätkällä saattoi olla kylmä, keksin kaapista äitini minulle aikoinaan ompeleman froteepaidan. Taisin vetää sen pojun päälle nurinpäin, sillä muistelen narujen kuuluvan niskaan, mutta me pidimme sitä nyt villatakin korvikkeena. Olé, sanoi sirkuspoika bolerossaan. (Ja kitinän syyksi paljastui kakkapäivä – kaksi päivää Eddien sisäistä aikataulua etuajassa! Jopas nyt.)

Mammakahvilassa oli kivaa, ja sirkuspoikaamme kehuttiin sekä söpöksi että tyylikkääksi – result! :-)