Villasukkajuhannus

Olemme taas Suomessa juhannuksenvietossa, taas mökillä, taas kerran remontin keskellä. Erona edellisiin vuosiin (2015, 2016) on, että tällä kertaa keskikesän juhlaa on tullut vietettyä perhepiirissä ilman yövieraita – ja villasukissa. Aurinkoisessa Etelä-Karjalassakaan aurinkoa ei ole tänä suvena riittänyt lämmittämään varpaita ihan sandaalilukemiin.

Mutta eipäs valiteta! Onhan se eksoottista, raekuurot kesäkuussa ja neljä vuodenaikaa yhdessä päivässä. Yhtäkään päivää ei ole satanut aamusta iltaan, ja onhan mökissä ilmalämpöpumppu, takka ja niitä villasukkia koko komppanialle.

Mummon vanhat pitsilakanat pääsivät ikkunaverhoiksi. Omista pitsisistä kapiolakanoistaan äiti ompeli meille pussilakanoita. <3

Juhannusmenyy: pippuripihvit uusien perunoiden ja kreikkalaisen salaatin kera (lihaasyömättömille loimulohta), jälkkäriksi sitruunapossetit. Vaahtokarkit jäivät syömättä, kun omaa kokkoa ei tänä vuonna viitsitty sytyttää, käytiin sen sijaan veneellä kurkkaamassa kunnan kokkoa.

Aittaremontin alku: mustavalkoisen päämökin kylkeen tuleekin toivottavasti vau-efektin herättävä iltaruskonvärinen unisoppi.

Engelsmannin kerettiläinen keksintö: paahdettua reissumiestä mustikkahillolla. Herranjestas miten hyvää! 

Me ulkkarit ei vain saada tarpeeksemme tienpientareitten lupiinimeristä. Ne ovat Englannissa arvostettuja kukkapenkkikasveja!

***

This Midsummer: hailstorms, thunderstorms, woolly socks; time with family, late grandmother’s lacy bedsheets made into curtains, bonfire viewing from the boat; renovating the jetty and painting the outdoor sleeping quarters in dusk colours. Bilberry jam on rye bread, a sea of wild lupins on roadsides. It is lovely out here.