Baarissa: minä ja maha
Kuten edellisessä jutussa mainitsin, olin eilen yllättävää kyllä baarissa viettämässä työkaverin syntymäpäiviä. Hauskaa vaihtelua litkiä hyviä mocktaileja ja nähdä jengiä välillä toimiston ulkopuolella, varsinkin kun aloitettiin ihmisten aikoihin niin, että minä vanhus pääsin vielä kotiin ennen kurpitsaksi muuttumista. Mutta tämä pisti mietityttämään: joka ainut työkaveri ja baarituttava halusi keskustella kanssani (ja Miehen kanssa, kun hän liittyi seuraamme myöhemmin) vain vauvoista. Oli kumppani sitten itse äiti tai isä tai vasta parikymppinen hipsteri, kaikki halusivat jutella vain raskausoireistani, kertoa omia vauvakokemuksiaan, yrittää saada meidät paljastamaan vauvan sukupuolen tai nimisuunnitelmat… Jos yritin kääntää keskustelua muuhun aiheeseen, se palasi vauvoihin alta aikayksikön.
Hämmentävää. Olenko puhunut töissä raskaudestani liian vähän, niin että ihmiset vasta nyt viihteelle vaihdettuaan kehtasivat alkaa kysellä aiheesta? Vai onko raskausmaha sellainen ehdollistuma, ettei sen läheisyydessä yksinkertaisesti voi puhua muusta kuin siitä? Vai olenko nyt siirtynyt ison mahan, pyöristyneen poven ja pehmenneiden kudosten myötä pysyvästi kastiin, jonka kanssa ei voi enää keskustella mistään yleisemmästä, syvällisemmästä tai kärkevämmästä kuin vauvanhuoneen väreistä?
Huomautan vielä, että en minä puheenaiheistamme loukkaantunut enkä edes pitkästynyt, tokihan sitä mielellään itsestään ja suunnitelmistaan puhuu. 🙂 Ihmettelen vain.
Mutsit hoi: huomasitteko te, että suhtautuminen teidän aivokapasiteettiinne ja/tai keskittymiskykyynne muuttui mahan kasvaessa tai vauvan tultua? [Äitipäätä ei oteta lukuun. Äiti saa minusta itse määritellä äitipäänsä asteen, ja ehkä siihen joskus saa hellästi viitata isäkin, mutta baarituttavat – ei.]
P.S. Eilinen baari, tai oikeastaan klubi, oli muuten aika mainio: Golden Bee Old Streetin metroaseman lähellä. Kiiltävä tumma tila, pieniä huoneita, hyvä musiikki, cocktailit kaksi yhden hinnalla ennen seiskaa, ei sisäänpääsymaksua ennen yhdeksää. Ja Finlandia talon vodkanakin vielä. Kesällä kuulemma on kattoterassikin. Suosittelen.
Suklaasydän: Jopa sulla on ollut pieni vauvamaha, jos vielä rv. 27:lla työkaverit eivät ole huomanneet! 😮 Ja joo, toi on hyvä huomio (myös MamaJohannalta): ystävien kanssa sentään voi puhua muustakin kuin mahasta, ne on ne vähemmän läheiset työkaverit ja muut tuttavat, joille ei tuu mitään muuta mieleen…
Nonariina: Mä en taida vieläkään aina ihan hahmottaa, että tukevasti raskaana tässä ollaan! Välillä joku viittaa raskauteen ja olen ihan ai mitä, minäkö… 😀
Nennuska: Luojan kiitos ei ole tullut vastaan (ainakaan naamatusten) täällä vähän isommilla kylillä! Kaalinpään kokoisen herneen olisin kyllä niin imaissut sieraimeen, jos moisia juttuja itsestäni kuulisin. Jestas, mitä juntteja sun huudeilla asuu… o_O Yritä olla välittämättä – tärkeintähän on, että oma lähipiirisi tietää asioiden oikean laidan.
Itse kävin pariin otteeseen loppuraskaudesta baarissa miehen seurana.Mulle oli aivan täysi shokki,kuinka kielteisesti ihmiset suhtautuvat varsinkin pienellä paikkakunnalla naiseen,joka on edes vaivautunut raahaamaan turvonneet jalkansa ja ison mahansa baarin kynnyksen yli.
Vaikka varmasti jokainen baarissa olija näki minun juovan vain vettä,kahvia ja limua,niin ne kuitenkin muuttuivat ihmisten puheissa joksikin ihan muuksi.Ilkeät kielet huutelivat minun olleen posahtamaisillani baarissa suunnilleen vetämässä päätä täyteen.
Sama ilkeä kuhina alkoi,kun kerran erehdyin lapsen syntymän jälkeen käymään oluella kaverin kanssa.”On muuten paska äiti,kun noin ryyppäsi”.Joo,ryyppäsi valtaisasti,yhden ainoan oluen ja kuitenkin olin jo synnyttänyt 4kk aiemmin:D
Mikä siinä on,että ihmisten mielestä raskaana olevan pitäisi hautautua kotiin syömään 3 litraa jäätelöä päivässä säkkiin pukeutuneena,eikä lähteä katsomaan yöelämää raittiina ja oman jaksamisen rajoissa?Varmaan muutkin ovat tähän törmänneet joskus? (Meni hiukan ohi,mutta sopi mielestäni aiheeseen jollakin tasolla)