Brittien tarpeettomimmat ja tarpeellisimmat vauvanvarusteet
The Guardianissa oli viime viikolla raportti brittiperheiden hyödyttömimmiksi ja hyödyllisimmiksi arvioimistaan vauvantarvikkeista – tai siis juttu oli lainaus Which? -tuotearvostelulehden tutkimuksesta, johon oli haastateltu pariatuhatta alle 5-vuotiaiden lasten vanhempaa. Olen jauhanut aiheesta ennenkin, mutta pidemmittä puheitta – tällaisilta listat näyttävät:
Tarpeettomimmat vauvantarvikkeet – kymmenen kärki
- Oviaukkoon ripustettava hyppykiikku
- Vauvan pesuvati (”for top & tail” eli eri lokerot kasvojen ja pepun pesua varten – onkohan tällaisia edes myynnissä Suomessa?)
- Käsikäyttöinen rintapumppu
- Vauvan riippumatto
- Kantoliina
- Vaippateline
- Bumbo-tuoli (eli muovinen sitteri, joka käy – muka – jo kolmikuiselle)
- Pinnasängyn mobile
- Kapalopeitto
- Vaipparoskis
Meille on Top Tenistä tullut hankittua puolet. Ovikiikkuja on ollut peräti kolme (kaksi saatu, kolmas ostettu itse) ja kieltämättä ne ovat olleet aika turhia, sillä Eddie ei ole missään vaiheessa kunnolla lämmennyt kiikussa pomppimiselle, vaikka nykyisin tykkääkin jumperoosta. Top & tail -pesuvadin saimme serkkujen peruja eikä sitä ole käytetty kertaakaan varsinaiseen tarkoitukseensa; se on alusta asti toiminut likaisten vaippojen välisijoituspisteenä hoitopöydällä matkalla vaipparoskikseen – joka myös saatiin serkuilta ja jota kyllä on käytetty ahkerasti, Edmundon hoitopöytä kun on hänen makuuhuoneessaan. Kantoliinoja hommasin kaksi, joustavan trikoisen (saatu) ja joustamattoman puuvillaisen (ostettu), enkä kumpaakaan ole käyttänyt kodin ulkopuolella kertaakaan. Pinnasängyn mobile sen sijaan oli aiemmin yksi meidän (ja varsinkin Eddien) suosikkivarusteistamme! Mutta meillähän olikin Wimmer-Fergusonin palkittu mustavalkoinen mobile – minäkään kun en tajunnut, mitä iloa olisi pastellinsävyisestä pehmomobilesta, jonka alla makaavalle vauvalle siitä näkyisi vain teddykarhujen vatsanaluset…
Eddien hoitopöytä top & tail -vateineen. Kengurulokerikon teki muuten äitini minulle (ja samanlaisen siskolle) suloisella 70-luvulla.
Tarpeellisimmat vauvantarvikkeet – kymmenen kärki
- Rappusten turvaportti
- Hoitolaukku
- Itkuhälytin
- Sähköinen tuttipullojen sterilointilaite
- Tuttipullojen mikrosterilointilaite
- Itkuhälytin videonäytöllä
- Unipussi
- Korvakuumemittari
- Sitteri tai muu keinutin
- Vauvan matkasänky
Tarpeellisimpien listasta meille on kulkeutunut kuusi varustetta. Turvaportteja on tällä hetkellä kaksi odottamassa sitä, että Eddie kiinnostuu kiipeämisestä, ja kolmaskin varmaan vielä tarvitaan yläkertaan. Meillä on SkipHopin hoitolaukku – jälkikäteen arvioituna vähän tylsän musta peruskassi, mutta ehdottoman tarpeellinen ja kätevä kaikkine lokeroineen. AngelCaren itkuhälytin on yhä jokaöisessä (ja liki jokapäiväisessäkin) käytössä, joten jeps, sitäkin kutsuisin korvaamattomaksi. Tuttipullot on meillä steriloitu mikrosterilointilaitteella alusta asti (täällä suositellaan maitopullojen sterilointia juomaveden laadun takia koko 1. vuoden). Unipusseja olemme saaneet lahjaksi sekä uutena että käytettynä ja ostaneet itsekin – ehdottomasti kätevämpiä kuin peitto vielä tässä vaiheessa, kun poju ei tassuttele keskellä yötä sängystään meidän väliin. Korvakuumemittari on ostoslistalla, ja BabyBjörnin sitteri on yhä päivittäisessä käytössä keittiössä – Eddie tykkää ottaa siinä hurjat vauhdit ruokaa odotellessaan. Matkasänkyä emme ole tarvinneet, sillä molemmissa mummoloissa on varasängyt ja hotelleissa sellaisen saa aina lainaksi. Videonäyttöistä itkuhälytintä emme harkinneetkaan – mitä siitä muka pimeässä huoneessa näkyisi?
SkipHopin Dash-hoitolaukku. Plussaa tilavista taskuista, vaunukiinnityslenkeistä, magneettikiinnityksestä, likaahylkivästä pinnasta ja avotaskun vaipanvaihtoalustasta. Miinusta pullotermarin puutteesta.
Aika oikeaan listat minun mielestäni osuvat. Mitäs mieltä te muut olette – onko teidän vauvaperheeseen hankittu mitään näistä ja onko niille ollut tarvetta? Mitä teidän listoillenne kuuluisi?
***
The Guardian reported recently on the Which? study of the silliest and the most useful baby purchases in the UK. We acquired five for the top ten least useful buys, and six of the most useful ones. I tend to agree with the study, with the exception of the cot mobile (which I found very entertaining for Eddie), the nappy bin (handy when the changing table is in the nursery), the travel cot (hotels always lend one, and Eddie’s grandparents have a spare), and the video baby monitor (does it work in a darkened bedroom anyway?). What were your least and most useful baby purchases?
Katsotaas meidän tilanne, ”vauva” siis nyt vähän päälle vuoden vanha.
Tarpeettomimmat vauvantarvikkeet – kymmenen kärki
Tarpeellisimmat vauvantarvikkeet – kymmenen kärki
Jokaisen perheen tarpeet vaihtelee ihan tilanteen mukaan. Kehotan käyttämään kaikkia apuvälineitä mitkä vaan teillä toimii!
Itse esimerkiksi pidän vaunuja turhakkeena sen takia, etten itse näe niissä mitään tarpeellista. Ne on isot ja kohlot, vaikeat saada mahtumaan mistään, joudut pysähtymään jos vauvalla on hätä, etsimään hissejä milloin mistäkin, arvuuttelemaan suostuuko joku auttamaan jos tarvitset oven auki pitäjää tai vaunujen nostajaa… Ei vain ole mulle kaiken sen vaivan arvoisia. Vauva kulkee mulla liinassa etupuolella, ja hoitoreppu selässä. Reppuun mahtuu melkoinen kasa ostoksia, ja omatkin tarpeet juomapullosta lähtien.
Ehkä tuonne tarpeellisiin lisäisin vielä turvaistuimen, sillä meillä on kaksi autoa joilla kummallakin liikutaan melko aktiivisesti kun joukkoliikenne ei vain kulje kaikkialle. Kaupungille sen sijaan en lähde suurin surminkaan omalla autolla, vaan kietaisen pojan liinaan ja lähden julkisiin. Ja maksan mielelläni siitä hyvästä ettei tarvitse niitä vaunuja/rattaita raahata mukana! 😉
Niinpä – toisen hyödyke on toisen turhake! Mä en tulisi toimeen ilman vaunuja, en ikipäivänä. Meidän Bugikset on näppärät, kevyet, mahtuvat bussiin, ja pääsee niillä ilman apuja portaitakin sekä ylös että alas. Mun kokemus kantorepusta taas on ollut, että selkä väsyy parin tunnin jälkeen, hiki on hirmuinen sekä kantajalla että kannettavalla, ja hoitolaukkua on hankala kantaa mukana. Kantoliinaa en siis tosiaan edes kokeillut kodin ulkopuolella, samoista syistä plus siitä, että alun epävarmuudessa pelkäsin tekemieni solmujenkin puolesta… 😉
Meillä vaunujen ykkösvaatimuksena oli että niillä pitää pystyä menemään myös metsässä. Vaikka kaikki Bugiksista kohkaa, täytyy tunnustaa että en tiedä miltä ne edes näyttävät. Mutta valitettavasti suurin osa varsinkaan kaupunkirattaista ei täyttänyt meidän ”maastoajoneuvo”-vaatimuksia 😉 Mies kun on kova eräilemään, ja nykyään pikkuherra viihtyy isosisaruksilleen hankitussa kantorinkassa miehen kyydissä.
Lämmin tietysti tulee kantoliinalla liikkuessa, mutta se voi olla talvella etukin. Pahimmilla pakkasilla (yli -20C) me liikuimme vielä niin että pojalla oli vain kevyt sisähaalari omien vaatteidensa päällä liinan sisällä, töppöset jaloissa ja hattu päässä. Käsiinkään ei tarvinnut tumppuja kun olivat liinan suojassa. Itselläkin oli vain huppari t-paidan päällä ja sitten kantoliinatakki, pipo ja sormikkaat. Ja hyvin tarkeni molemmat! 🙂 Kesällä taas on helppo kun voi olla liinassa ihan samoilla vaatteilla kun sisälläkin.
Liinaanhan saa laitettua jos jonkinlaista solmua, itse olen todennut että perus merimies käy vallan mainiosti melkein mihin tarkoitukseen tahansa. Ja jos tuntuu että liina ei ole kunnolla kiinni, niin hyppii/hytkyy muutaman kerran niin sen kyllä huomaa jos jossain on löysää. 🙂 Ja tietysti kantoliinatukihenkilöitä kannattaa ”vaivata” heti jos on kysyttävää!
Hah, vai voi Bumboa käyttää noin! Kas kun olisin hoksannut aikoinani, niin oltais ehkä kokeiltu. Eddie nimittäin käy vieläkin joka ilta kylvyssä eikä oikein tykkää suihkusta, kun ei ole tottunut. Mutta kaipa se joskus siihen tottuu… siis suihkuun, Bumbolle ei enää ole tarvetta.
Mulla oli se sairaalatason megajättipumppu, joten en osaa suositella muita malleja. Ei kun Medelan pumppu oli kans, mutten ehtinyt käyttää sitä kuin pari kertaa ennen ku Eddie päätti lopettaa rintaruokinnan. Nyt se on kaverilla lainassa eikä kaveri ainakaan ole valittanut, että ois kehno kapine…? Paitsi että se oli järjettömän kovaääninen, muistan. Ei toivoakaan pumpata ja katsoa telkkaria samaan aikaan, esimerkiksi.