Dugongi, elefantti, ryhävalas

Aloin katsella noita Kultahattu-kuvia: kylläpäs on rouvalle kasvanut kaksoisleuka. Sen innoittamana nousin eilisiltana vaa’alle – ja jumantsuikkeli: viikossa piirua vaille kolme kiloa lisää massaa! Siis viikossa. Kolme kiloa. Kolme! Seitsemässä päivässä!

Tiedostan, että viikon menyyseen kuului niin pitsaa, kakkuja, jäätelöä kuin kolmen ruokalajin illallisiakin, enkä muitten menojen takia ehtinyt aquanataliin enkä mammajoogaankaan, ja sitten vielä painonnousu ajoittui juuri samaan viikkoon, jolloin raskausoireisiin on vihdoin ilmaantunut se kauan odotettu ummetus (sori jos TMI), mutta ei kai yhteen normaalikokoiseen (=168-senttiseen) naiseen sentään kolme kiloa ehtaa p*skaa mahdu?!

Olen pitänyt raskausaikani haamupainorajana kasilla alkavaa numerosarjaa ja tähän asti ollut luottavaisin mielin, että tuskin sinne asti sentään edetään. Nyt en olisi enää niinkään varma… Tsiisus. 

Tämä viikko eletään siis kurissa ja herran nuhteessa. Eddiellä on kaikki hyvin, ei se siitä hermostu, jos mutsi vetää lounaaksi lempparicheddar-pikkelssi-voikkarin sijaan tomaattikeittoa. Sitä paitsi Lontoon 20 asteen lämmössä gazpacho on poikaa. 

… Ja sitten kun sain tämän taivasteluni ruudulle naputeltua ja nukuin yön yli ennen suunnittelemaani julkaisuhetkeä, kävin vaa’alla uudestaan tänä aamuna; paino muka pudonnut eilisillasta puolitoista kiloa! Onkohan vaakani sanomassa sopimustaan irti? Painoni kyllä aina heittelehtii (tuolla vaa’alla mitattuna) kilon, parin sisällä, mutta että yhdessä yössä… Kyl maar mää nyt vähän ihmettelen.