Dugongi, elefantti, ryhävalas
Aloin katsella noita Kultahattu-kuvia: kylläpäs on rouvalle kasvanut kaksoisleuka. Sen innoittamana nousin eilisiltana vaa’alle – ja jumantsuikkeli: viikossa piirua vaille kolme kiloa lisää massaa! Siis viikossa. Kolme kiloa. Kolme! Seitsemässä päivässä!
Tiedostan, että viikon menyyseen kuului niin pitsaa, kakkuja, jäätelöä kuin kolmen ruokalajin illallisiakin, enkä muitten menojen takia ehtinyt aquanataliin enkä mammajoogaankaan, ja sitten vielä painonnousu ajoittui juuri samaan viikkoon, jolloin raskausoireisiin on vihdoin ilmaantunut se kauan odotettu ummetus (sori jos TMI), mutta ei kai yhteen normaalikokoiseen (=168-senttiseen) naiseen sentään kolme kiloa ehtaa p*skaa mahdu?!
Olen pitänyt raskausaikani haamupainorajana kasilla alkavaa numerosarjaa ja tähän asti ollut luottavaisin mielin, että tuskin sinne asti sentään edetään. Nyt en olisi enää niinkään varma… Tsiisus.
Tämä viikko eletään siis kurissa ja herran nuhteessa. Eddiellä on kaikki hyvin, ei se siitä hermostu, jos mutsi vetää lounaaksi lempparicheddar-pikkelssi-voikkarin sijaan tomaattikeittoa. Sitä paitsi Lontoon 20 asteen lämmössä gazpacho on poikaa.
… Ja sitten kun sain tämän taivasteluni ruudulle naputeltua ja nukuin yön yli ennen suunnittelemaani julkaisuhetkeä, kävin vaa’alla uudestaan tänä aamuna; paino muka pudonnut eilisillasta puolitoista kiloa! Onkohan vaakani sanomassa sopimustaan irti? Painoni kyllä aina heittelehtii (tuolla vaa’alla mitattuna) kilon, parin sisällä, mutta että yhdessä yössä… Kyl maar mää nyt vähän ihmettelen.
Mä huomasin kanssa tuon makeanhimon imetyksen alkaessa, mutta mulla on heikkous kanelipulliin. Niin, ja tuoremehua en ole aiemmin osannut juoda ollenkaan, mutta imettäessä piti saada joka aamu. Nyt kun tyttö täyttää 1v ja minä todellakin yritän lopetella imetystä (lopetus vaikeampaa kun aloitus!) niin aion tehdä samaan syssyyn sokerilakon ettei jää makean syönti päälle! Huh, olipas avautuminen 🙂
Hui, vaaka! Mulla on vaaka vain horoskooppimerkkinäni. Näin pätkän ihmisen pitää mahtua n. S-kokoisiin vaatteisiin, muu on liikaa. Ei se paino vaan se, mistä se koostuu 🙂
Ärsytti riivatusti, kun kaiken sen yökkimisen ja nirsoilun jälkeen olin laihtunut raskausaikana, ja kun maitovampyyri iski hampaansa tissiini, niin sitä suklaan ja muun makean himoa ei voinut sanoin kuvailla. Joten vaikka imetyksen lopettamisesta on ihan reilu puoli vuotta aikaa, täällä surkutellaan yhä sen jälkeensä jättämää pelastusrengasta. Paitsi että tässä mahataudissa se näyttää katoavan aivan silmissä…
Oho, anteeksi, avauduin vatsani toiminnasta :0