Eddie 10 kk

May the 4th be with you… Pieni Luke Skywalkerimme on tänään täyttänyt kymmenen kuukautta. Hurjaa!

Kuluneen kuukauden aikana heppunen on oppinut mm. seuraavia taitoja:

• Ääntely on entistä määrätietoisempaa. Äänteet on selvästi puheennuottia tavoittelevia mutta eivät vielä ihan englantia tahi suomeakaan: ”pfää”, ähhkrhää”, ”fröäh”. Muutaman kerran suusta on tullut äännähdys, jonka joku äkkinäisempi olisi voinut tulkita ”äidiksi”: ”äthää”, ”eihhi”, ”ätättä”, mutta minä en ole vielä hyväksynyt niitä ensimmäisiksi virallisiksi sanoiksi. 😉 Päriseminen on myös suosittu ajanviete.
• Ymmärtää ainakin ”ei”-kiellon (suomeksi) ja ”varovasti/gently” -pyynnön esim. kosketellessaan jonkun kasvoja. Taitaa tunnistaa myös nimensä. Tai sitten tunnistaa vain äänensävyt, mistä minä tiedän.
• Kädet kiinnostavat, ja tässä kuussa on opittu sekä vilkuttamaan että taputtamaan! Vilkuttaminen oli aluksi aika sattumanvaraista, mutta nyt siitä on tullut selvästi muutosvaiheen merkki: kun siirrytään huoneesta toiseen, joku lähtee tai Eddie haluaa lopettaa jonkin aktiviteetin, hän vilkuttaa. Mun vauva kommunikoi! Yläfemmaakin on hupaisa läpsyttää isin kanssa.

• Eddiestä ei taida olla konttaajaksi. Huoneen halki kiidetään kyllä uskomatonta vauhtia kyynärpääryöminnällä, mutta vieläkään tyyppi ei ole lähtenyt liikkeelle nelinkontin. Tukea vasten seistään jo sekunteja eikä mikään ole parempaa kuin seistä pystyssä, kun äiti tai isi kannattelee kainaloista. Jumperoo tai ovikiikku ei silti yhäkään jaksa kiinnostaa minuutteja pidempään, eikä tyyppi osaa vetää itseään vielä seisomaan eikä istumaankaan; tällä hetkellä harjoitellaan, miten istuma-asennosta laskeudutaan mahalleen ilman, että nenä ottaa tuntumaa mattoon.
• Kirjat ovat alkaneet kiinnostaa. Suosikkeja ovat kirjat, joissa läpän alta paljastuu jokin yllätys tai joissa on erilaisia pintamateriaaleja kosketeltavaksi. Tällä viikolla heppunen saikin oman kirjastokorttinsa.
• Muut lempileikit ovat samat kuin ennenkin: keinuminen, lennättäminen, piiloleikki. 
• Muiden vauvojen kanssa on alettu riemastunut juttelu ja yleensä Edster myös haluaa kosketella juttukumppaninsa kasvoja. 

• 

  Ruokailun suhteen ei olla suuresti edistytty: Edmundo edelleenkin syö varsin reippaasti, mutta osoittaa kyllä omaa vakaata tahtoa, jos ruoka ei maita tai maha on täynnä – hän sylkee sen pois. Sormiruokailua on lisätty vähäsen, niin että joka päivä jotain napsitaan sormin, mutta aika usein se vieläkin on jotain siistiä ja helppoa, kuten Talk-Muruja (kiitos lähetyksestä, FruL!). 

• Maitoa juodaan pullo yöllä ja yleensä kolmisen pulloa (desistä kahteen) päivällä.

Uusi taito tämäkin: kuinka hajottaa leikkimatto.

• Hampaita on ne samat neljä kuin viime kuukausipäivityksessä. Saas nähdä, tekeekö Eddie loputkin hampaansa aina kahden paketeissa kahden kuukauden välein: 6kk – ekat 2 hammasta, 8 kk – seuraavat kaksi, nyt 10 kk – katsotaan?
• Eroahdistuksesta on pieniä merkkejä. Yläkerran vessaan ei enää ole menemistä ilman, että lapsukainen suljetaan leikkikehään, ellei halua, että jässikkä rääkyy eteisessä ja syö kynnysmattoa, tai vaihtoehtoisesti jyystää sähköjohtoa sen jälkeen, kun on lennättänyt jalkalampun pitkin pituuttaan sentin päähän nupistaan (kuvitteellisia esimerkkitilanteita, tietysti). Joskus leikkikehässä sietää olla vartin, joskus sekunnin. Toisaalta, kun Mies palasi kotiin viikon sukellusreissultaan, poju katsoi isiä hetken kummissaan ja jo parin minuutin päästä kiherrellen silitti tämän lomapartaa. Huh helpotus.

• Melkein kuukausi on nyt nukuttu omassa huoneessa, hyvällä menestyksellä. Jässikkä nukkuu yleensä noin kasista noin kuuteen – seitsemään heräten siinä välillä kerran (yleensä neljän maissa) pullolle. Nyt pohdimme kuumeisesti, kuinka päästä eroon tuosta aamuyön pullosta. Kuuden herätyksen jälkeen yleensä vaihdan hepun vaipan ja tuon hänet parisänkyymme loppuaamuksi. Joskus hän nukahtaa uudestaan, useimmiten ei. Silloin mutsi raahautuu kahdeksaan mennessä alakertaan, päästää pojan leikkimään ja makaa hetken puolikoomassa sohvalla, ennen kuin elämä taas voittaa. 
• Päiväunia on kahdet tai kolmet, puolesta tunnista puoleentoista, liikkeessä tai omassa sängyssä.

• Eddie painaa nyt 9 440 grammaa. Pituutta emme yhäkään tiedä, mutta kaikki kommentoivat heppua pitkäksi – ja isojalkaiseksi. Myös kauniit tummat silmäripset, eloisat kulmakarvat ja kastanjanruskeana tietyssä valossa hehkuva tukka kirvoittavat kommentteja.
• Silmät ovat vähän harmaammat kuin alkukuukausina, mutta eivät kyllä ruskeat. Ovelaa. (Miehen perheessähän kaikilla on ruskeat silmät, joten odotimme Eddiestäkin ruskeasilmäistä.)
• On edelleen vanhempiensa mielestä maailman suloisin, tarkkaavaisin, hassuilmeisin ja leppoisin kymmenkuinen!

***

10-month-old Eddie has learnt in the past month first to wave and then to clap! The clever boy now communicates transition by waving: when exiting rooms, someone leaves or he wants to stop anything, he waves. His baby talk has also started sounding more talk and less baby, although no recognisable words come out yet. I think he understand some words: ”no”, ”gently”, his name. He is interested in other babies and books with flaps and different textures. He is showing some signs of separation anxiety, but accepted his father gracefully on return from a week’s absence. He loves being held standing, but doesn’t yet pull himself upright or crawl on all fours. He sleeps in his own room and wakes once a night for a bottle. He still only has four teeth and generally eats well, but has started spitting up food he doesn’t like or when he is full. And apparently he has rather large feet!