Eddie 3 kk

Neljännesvuosi takana! Toisaalta hämmentävän lyhyt aika, sillä tuntuu, kuin Eddie olisi ollut perheessämme jo iät kaiket. Alan ilmeisesti siis tottua äitiyteen, hih. 

Viime viikkoina liki jokainen Eddien tavannut on kommentoinut, miten pitkä poika on – joten kaipa se on uskottava. Ikäistään aikuisemman näköiseksikin häntä on sanottu. Ja suloiseksi, tietty. 🙂 

Päivälleen kolmekuinen Edmundo.

Sitten viime kuukausipäivityksen Edison on keskittynyt erityisesti sanalliseen ulosantiin. Ei, lapsineromme ei vielä siteeraa Shakespearea, mutta harjoittelee kyllä innoissaan jokeltelua, kujertelua ja kiljumista. Pari naurunhörähdykseksi tulkittua äännähdystäkin pojasta on lähtenyt, mutta ihan randomisti: kutittelu, ilmaan heittely tai kukkuu-leikit eivät herätä hänessä mitään sen suurempaa hilpeyttä. No, ehkä niidenkin aika vielä tulee. Aurinkoisia hymyjä hän sentään jakelee rajattomasti lähiympäristöön ja saattaa vaihtaa ilmettä kiukusta hymyyn alta aikayksikön. Äiti ja isä saavat hymyt esille hitusen vieraita kasvoja nopeammin, mutta ei Eddie ujostele vieraidenkaan edessä.

Hiljaa hyvää tulee. Eddien ensimmäisessä kirjassa on kolme sanaa: Daddy, Mummy ja Baby. 😉

Eduardo on myös nyt todellakin löytänyt kätensä, ja nyrkki, peukalo tai pari sormea on suussa alvariinsa – niin usein, että äidin on tullut tavaksi kokeilla aina säännöllisin väliajoin jässikän ikeniä, jos vaikka nuoriherra olisikin jo tekemässä hampaita. Mutta ei sentään. Kädet vain näköjään maistuvat huomattavasti herkullisemmilta kuin tutti, jota poitsu ei enää huoli kuin joskus puoliunessa. Käsillä myös tartutaan, huidotaan ja raavitaan (äidillä on vieläkin oppimatta joutuisa ja tehokas vauvankynsien leikkuutaito, se hirvittää joka kerta).

Pikku atleettimme kannattelee istuma-asennossa päätään jo varsin pitkiä aikoja ja vatsallaan ollessaankin jaksaa nostaa pään 90 asteen kulmaan vähäksi aikaa. Vielä hän ei ole alkanut punnertaa vatsalta ylös tai ottaa jaloilla vastaan seisoma-asennossa roikotettaessa. Selältä vatsalleen pieni mönkijämme on kääntynyt jo ihan alkuviikoista alkaen, joskin jää aina jumiin olkapään kanssa ja hermostuu siihen. Vatsalta selälleen kääntymistä emme ole vielä harjoitelleet. Viime aikoina hän on alkanut suosia nukkumista kyljellään naama pinnasängyn reunapehmustetta vasten ja mieluiten jalat pinnojen välistä sojottaen. Ihme tyyppi. Olemmekin alkaneet käyttää öisin unipussia, jottei rakas lapsi hermostu pinnajumiinsa keskellä yötä. (Vaihdoimme pojan äitiyspakkauksen laatikosta takaisin pinnasänkyyn viikko sitten. Aiemmin hän mönki öisin pinniksen avoimelle reunalle, siis minua kohden, mutta on nyt päättänyt kääntää vanhemmille selkänsä ja käpertyy sänkynsä toiselle reunalle. Tuntuukohan iso pinnasänky vieläkin hänestä liian avaralta? Äitiyspakkauksen laatikkoon hän on kuitenkin jo liian pitkä.)

Ei, häntä ei pantu nukkumaan tuohon asentoon. 

12-viikkoisena Edster sai toisen rokotesatsinsa, ja sekin sujui varsin mallikkaasti. Lapsukaisellamme on kanan muisti: hän parkaisi pari kertaa piikin upotessa reisilihakseen, mutta unohti kivun heti saatuaan makean suun kautta annettavan rotavirusrokotteen. (Enkä minä ole vieläkään saanut aikaiseksi hommata pojulle sitä tuberkuloosirokotetta, äsh.)

Rokotteiden jälkeen poju oli pari päivää ehkä vähän normaalia unisempi, mutta nelisen päivää piikkien jälkeen hän heittäytyi epätavallisen kärttyisäksi. Arvuuttelimme, johtuiko se rokotteista, hampaista vai ensimmäisestä syysflunssasta. Kuumetta lapsikullalla ei onneksi ole ollut, mutta kuluneella viikolla hän on tuhissut nuhaa ja tukkoista nenää. Surkean kuuloista! Ostin jo suolaliuosta rä’än pehmittämiseksi sekä sellaisen tyhjiöimurin nenän tyhjentämiseksi, mutta ensinmainittua en ole uskaltanut vielä kokeilla ja toinen raivostutti lapsukaisen eikä imenyt mitään, kun ensi kertaa kokeiltiin. No, vielä ainakin hengitys on kulkenut tuhinasta huolimatta.

Päivänsä kotona poju viettää vaihtelevasti Tripp Trappin newborn setin istuimessa (kun äiti syö aamiaista tai hääräilee keittiössä), babysitterissä (olkkarissa, kun isä katsoo formuloita tai muuta äänekästä), tai leikkimatolla, jossa roikkuvien ötököitten katselu on vaihtunut tarraamiseen, peilin katseluun ja ympäri mattoa selällään mönkimiseen. Peilistä Eddie myös katselee mielellään omaan kuvaansa ja hymyilee sille. Päiväunille lapsukainen nukahtaa yhä helpoiten liikkuviin vaunuihin tai turvaistuimeen. Joskus iltapäiväunet tulee otettua myös äidin sylissä sohvalla ruuan jälkeen, josta hänet saa vaihtelevalla menestyksellä siirrettyä kehtoon jatkamaan koisausta – tai sitten ei. (Pinnasänky on makuuhuoneessamme yläkerrassa, siksi päikkärit tulee useimmin nukuttua alakerrassa – poitsu kun yleensä herää portaita kavutessa.) Hän nukkuu yleensä noin kolmet päikkärit, jotka harvoin ovat tuntia pidemmät kerrallaan. 

Eddie on myös jo ehtinyt isännöimään vauvakutsuja.

Öisin lapsikultamme on muutaman kerran jo vetänyt 7-tuntisia unijaksoja, mutta koska laitamme hepun sänkyynsä kahdeksan maissa (iltakylvyn kautta, ja iltapullon, jos juuri ennen kylpyä ei ole tissitelty), se silti tarkoittaa ainakin yhtä sudenhetken yösyöttöä, ja yleensä toista aamuviiden pintaan. Lapsukainen itse heräisi mieluusti kuuden jälkeen, mutta koska äidistä ei silloin vielä ole elävien kirjoihin, hän viettää yleensä vielä pari tuntia mutsin kainalossa kujerrellen ja välillä rintaa mässyttäen. Aamupäivän aktiviteeteista riippuen äiti ja Eddie heräilevät virallisesti kahdeksan ja kymmenen välillä. Joskus, jos poju on nukahtanut aamumaidon jälkeen uudelleen, mutsi ehtii piipahtaa suihkussa lapsen vedellessä vielä sikeitä. Toisinaan taas… turha toivo. En ole vielä alkanut raahata Edsteriä sitterissä mukaan suihkuhuoneeseen, vaikka mielessä on käynyt. 

Nuori kulinaristimme nauttii yhä äidinmaidosta, vaikka äitiä kieltämättä hirvittää vastikkeen kasvava määrä, ja pelottaa, josko lapsi alkaa suosia pulloa rinnan kustannuksella. Vielä niin ei ole käynyt, mutta epäilen kyllä, että lopetettuani yöpumppaamisen kuun vaihteessa (ja palautettuani vuokrapumpun) rintamaito on saattanut hitusen vähentyä – ainakin liivinsuojat pysyvät nykyisin kuivempina. Innokkaasti lapsi silti rintaa syö, joskus parikymmentä minuuttiakin per tissi. Yhtä innokkaasti hän molemmat rinnat tyhjennettyään silti vetää usein vielä 90 – 120 milliä korvikettakin. Syöttöjen väli sen sijaan on tainnut viime viikkoina pidentyä – lapsukaisen mahalaukku on siis ilmeisesti kasvanut.

Vaatekoossa Eddie käyttää nyt enimmäkseen 62-senttisiä tai 3 – 6-kuisten vaatteita, mutta onpa hänelle muutamat 68-senttiset pöksytkin suht’ sopivat. Yksikään vaate ei ole tainnut jäädä kuikelollemme pieneksi sivusuunnassa, vain pituudessa. Päivisin poju pukeutuu useimmin pitkähihaiseen bodyyn ja housuihin (pussi- tai puolipotku-, tai lappuhaalareihin), pitkiin potkuhousuihin en taas usein jaksa häntä punkea, koska meidän käytettyinä saaduissa potkareissa ei monissa ole vaipanvaihtoluukkua jalkojen välissä. Kokopotkupukujakin poitsu vielä käyttää usein päivisin ja melkein aina öisin. Syksy on ollut sen verran lämmin, että ulkoillessa sisävaatteiden päälle riittää yleensä hupullinen velourpotkupuku ja vaunujen kevyt neulottu peitto.

Paras vauvanvaateostos evör: PoPin hupullinen velourpuku. Täydellinen Lontoon syksyyn, ja mennee välikerroksesta Lontoon talvessakin. 

Kultamurusemme harrastaa yhä pääsääntöisesti joogaa ja muskaria äidin kanssa (laululeikit ja toiset lapset kiinnostavat) sekä uintia isän kanssa (sukeltaminen ei säikäytä ja muutenkin poju yleensä hermostuu vasta altaasta poistuttua). Tällä viikolla meinaamme kokeilla, saisiko lapsesta äidin veroisen filmihullun.

Ja ne silmät, ne ovat yhä siniset.

Tässä ei olla hukuttamassa lapsikultaamme. Todistajien läsnäollessa vannon, että Eddie pulahti pinnalle ilman kitinöitä, hengenhaukkomisia tai kauhukohtauksia.