Eddie 5 kk

Edelleen sinisilmäinen Eddie täytti viisi kuukautta tänään etelän lämmössä.

Kuluneen kuukauden aikana on opittu mm. seuraavia jaloja taitoja:

– Ikiliikkuja-Edgaria ei saa enää pysymään selällään, vaan alta aikayksikön hän kääntyy vatsalleen ja taidostaan riemastuneena joskus kiepsahtaa siitä vielä ympäri selälleen, ja niin edelleen. Lapsikultaa ei siis enää uskalla jättää kovin pitkäksi aikaa itsekseen edes olohuoneen lattialle. 

– Vatsallaan ollessa myös takapuoli nousee jo kovasti, mutta etupäätä jässikkä ei osaa vielä nostaa, mikä on välillä hyvin, hyvin turhauttavaa. Turhautumista puretaan tarmokkaalla potkiskelulla (paitsi uima-altaassa; siellä vesikirppumme ei yhäkään kehotuksista huolimatta ole oikein alkanut potkia. Paitsi eilen hotellin lastenaltaassa.)

– Varpaat ovat pop. Viime torstaina viimeisen vauvahierontatunnin kunniaksi, juuri kun olin tunnustanut päivää nuoremman, varpaitaan mutustaneen Oisinin äidille, ettei meidän pulunen vielä ylety syömään varpaitaan, jätkä näytti, että höpöhöpö mutsi, osaan mä jo. Sen jälkeen varpaat ovat olleet todella pop. Paljaat varpaat ovat kivoimmat, mutta sukatkaan eivät pahasti menoa haittaa.

– Tuttipulloa osataan melkein jo kannatella itse. Ylipäätään silmä-käsikoordinaatio on kehittynyt kummasti eikä mutsin tarvitse olla tarjoamassa purulelua tai tuttia takaisin suuhun enää kymmenen sekunnin välein – välillä ne menevät takaisin suuhun ihan omatoimisesti. (Joskus myös oikeinpäin.)

– Leluista puheenollen purulelut ovat parhautta: Sohvi-kirahvi, äitiyspakkauksen purulelu, muovinen aakkosketju, Pikku toukka paksulainen -helistin. Suuhun menevät myös unirätit Eemeli-elefantti ja Céline-pupu, harsot, tuttiketjun klipsi – kaikki kelpaa. Kuolaa valuu (ja maitoa nousee takaisin) ainakin kolmen kuolalapun verran päivässä, mutta hampaita ei ole vielä näkynyt eikä itkuisuuskaan ole lisääntynyt niin merkittävästi, että niiden voisi epäillä olevan juuri tuloillaan.

– Se samainen päivää nuorempi Oisin on jo alkanut maistella kiinteitä ruokia. Eddie sen sijaan ei ole vielä osoittanut niin suurta kiinnostusta, että tuntuisi siltä, että ihan just olisi aloitettava. Katsotaan. Korviketta kuluu nykyisin jopa 210 milliä kerrallaan, vaikkakin öisin syödään yhä eniten rintaa, pari kertaa yössä 5 -10 minuuttia per tissi. En siis näköjään vielä olekaan peloistani huolimatta kuivunut pystyyn.

– Tämä ei ole varsinainen uusi taito, mutta olen unohtanut raportoida siitä aiemmin: meidän söpöläinen on perinyt isältään kyvyn kohottaa vain toista kulmakarvaansa! (Minä en nimittäin moista osaa.) Kyllä on ovelan näköistä, kun vaahtosammuttimen kokoinen jässikkä vinkkaa sillä äidille silmää. 

Punnituksessa emme taaskaan ole käyneet muistaakseni kolmeen viikkoon, ja silloin jässikkä oli 6,9-kiloinen, joten veikkaan nyt painoksi reilua seitsemää kiloa, tuskin vielä seitsemää ja puolta. Kuikelo lienee siis nyt tuplannut syntymäpainonsa! Vaatteissa käytetään yhä eniten 62-senttisiä, mutta aika monta bodya saa nykyisin kiskoa kiinni jatkokappaleen avulla ja pieneksi käyneiden vaatteiden kasat sen kun kasvavat. Ennen reissuunlähtöä kävin muuten ostamassa poitsulle (hihattoman ja lahkeettoman) märkäpuvun ja se piti käydä kertaalleen vaihtamassa isompaan, kun alle puolivuotiaiden koolla ei ollut toivoakaan mennä pituussuunnassa kiinni.  

Kuukauden aikana pupuliini on sairastanut sekä vatsataudin että pari pariviikkoista nuhaa, mutta etelän lämpö näyttää tervehdyttäneen pojun. Kärttyisä lapsi on yhä eniten iltaisin ja silloin, kun vanhempien hoksottimet eivät heti tajua, mikä pyhästä kolmiyhteydestä – nälkä, vaippa, väsy – muruliinia mahtaa vaivata.

– Poju on yhä kova juttelemaan. Tässä kuussa on harjoiteltu etenkin ranskalaista ärrää ja huulilla päristelyä. Äidin mielestä on erityisen suloista, kun lapsukainen joskus kajauttaa selvällä ranskan kielellä protestiksi johonkin maailmassa havaitsemaansa virheeseen: ”Erreur!”

– Musiikki on kivaa, vauvajoogassa on kivaa, toiset vauvat ovat kivoja, uintikin menettelee. Vauvahieronnasta Eddie sen sijaan on kahta mieltä: jalkojen ja kasvojen hieronta on ehdottomasti kivaa, vatsan ei niinkään, ja jos koko hierontarutiinin yrittää käydä läpi, kärsivällisyys yleensä pettää ennen kuin päästään käsivarsiin tai selkään asti.

Uskomatonta, että kuukauden päästä meidän rääpäle täyttää jo puoli vuotta!