Eddie 9 kk

Eilen yhdeksän kuukautta täyttänyt Eddie…

…syö edelleen temppuilematta melkein mitä vain. Suosikkeja tuntuvat olevan juustoinen kukkakaali, jugurtit ja kaikki makea, mutta oikeasti on aika vaikea listata lempiruokia, koska kaikki kelpaa. Tällä viikolla on siirrytty kolmen jääpalakuution pääruoka-annoksesta neljään, ja sekin menee yleensä alas kakistelematta, plus pari kuutiota jälkkäriä päälle. Vesi on myös ihanaa, ja erityisen ihanaa on juoda nokkamukista itse, äidin auttamatta. Avoimesta kupistakin juomista harjoitellaan; siinä Eddien tekniikka on ”haukata” vettä mukin laidasta. Sormiruokailua ja itse lusikalla syömistä pitäisi lisätä – pinsettiote on hallussa. Tuttipullosta juodaan korviketta vielä yleensä noin neljästi päivässä: aamupäivällä, iltapäivästä, nukkumaan mennessä ja kerran yöllä. Aamupullo on jäänyt pois, aamupäiväpullokin saattaa olla tosi pieni, alle puoli desiä.

Pinsettiote – check.

…nukkuu kohtuuhyvin noin kahdeksasta kuuteen – seitsemään heräten pullolle kerran siinä välissä. Mies uhkaileekin, että jässikän olisi aika muuttaa omaan huoneeseen. Iik. Päiväunia on yleensä kolmet, ensimmäiset kolmisen tuntia heräämisestä ja sitten taas parin – kolmen tunnin kuluttua riippuen ekojen päikkäreitten pituudesta. Kolmisen tuntia on maksimi, minkä heppu jaksaa olla putkeen hereillä. Yhdet päikkärit ovat yleensä pitemmät, jopa parituntiset, kahdet saattavat kestää vain puolisen tuntia. Jossei olla vaunuttelemassa, unille jätkä käy pullon kautta tai nykyisin yhä useammin itse, vatsallaan möngertäen ja tuhisten.

Lempinukahtamisasento.

…tykkää yhä kaikista ääntäpäästävistä leluista. On oppinut painamaan unilampaan päälle ihan itse. Myös äidin iPad ja varsinkin kännykkä olisivat kuuminta hottia, jos äiti sen vain sallisi. Tässä kuussa ovat alkaneet kiinnostaa myös erilaiset pinnat: Eddie läpsyttää, rapsuttaa, kiskoo, maistelee ja kääntelee kaikkia erilaisia pintamateriaaleja. Samoin ensi kertaa on herännyt kiinnostus pehmoleluja kohtaan (ja niitähän riittää, kiitos erityisesti mummin). Lempileluihin on syytä laskea myös naamarasva- ja Bepanthen-tuubit, joiden kääntelemistä ja maistelemista Eddie ei voi hoitopöydällä vastustaa.

Pitää pahaa ääntä, siispä lempileluhärveli.

…taitaa taas tehdä hampaita. Viime viikolla yläikenen puhkaisi neljäs, vasen etuhammas, nyt vaivaavat kai etuhampaiden viereiset legot. Mistä syystä tutin kanta ja puukauhan varsi kuuluvat nyt myös niiden suosikkilelujen listalle.

…istuu tukevasti ja nousee kyynärpäiden ja polvien varaan pariksi sekunniksi, muttei ole vieläkään hoksannut konttaamista. Liikkuu kierimällä tai ryömimällä armeijatyyliin kyynärpäillä vetäen. Löytää erehtymättä huoneen ahtaimman kolon, johon tunkeutuu ja sitten kiljuu vanhempia apuun. Tykkää harjoitella seisomista, muttei vedä vielä itseään pystyasentoon.

…on oppinut tekoitkun. Siis sellaisen vaativan ”mullon tylsää / en tahdo tätä / haluan huomiota” -karjunnan, joka saattaa sekunnissa vaihtua aurinkoiseen hymyyn, kun vaatimukseen on vastattu. 

…ääntelehtii muristen, kiljuen, päristen, laulaen, kikattaen. Tunnistettavia ”mamama / dadada” -äänteitä ei vielä ole kuulunut, ”äidistä” puhumattakaan. Harjoituksen puutetta ei voi syyttää. 

…on alkanut osoittaa omaa vakaata tahtoa. Jos haluaa olla sylissä, ei todellakaan suostu makaamaan lattialla. Jos haluaa leikkiä mölyvempaimella, sitterissä istuminen ei taatusti kelpaa. Kun maha on täynnä, loppuruoka lentää, jos sitä erehtyy tarjoamaan. Odotankin uhmatahtoikää innolla… Muuten jätkä ei paljoa kiukuttele, vaan hänen persoonallisuutensa on aika leppoisa ja valoisa, ja tarkkailija enemmän kuin huomion keskipiste.

…painaa 9 220 grammaa ja käyttää enimmäkseen 74-senttisen vaatteita; 68-senttisetkin menevät vielä, 62-senttiset ihanat olen vihdoin joutunut viikkaamaan varastoon. Veikkaan jässikän pituudeksi yli 75 cm, mutta 80-senttisiä vaatteita en halua vielä ottaa käyttöön, kun 74-senttisiäkin on niin valtavasti (kiitos vain, sukulaiset ja ystävät).

…rakastaa isin kotiintuloa töistä, vettä kaikissa muodoissa, keinumista, isin ja äidin välissä nukkumista (suloisesti kädet x-asennossa, jotta voi varmistaa kummankin vanhemman läsnäolon), muita vauvoja, peilejä, ulkovaatteiden pukemista (!), koska se tietää ulospääsyä, piiloleikkiä, lennättämistä ja polvilla köröttelyä, kutittamista.

…ei rakasta nenän pyyhkimistä, liian kuumia ulkovaatteita, kaupoissa kiertämistä, äidin jumppatunneille osallistumista (pinna pitää puolisen tuntia, sitten tarvitaan vaihtelua).

Huikeaa, että tyyppi on nyt elänyt kauemmin vatsani ulkopuolella kuin vatsassani! Ja tuntuu jo ihan isolta pojalta, ei enää miltään vauvalta! 

***

Eddie turned nine months old yesterday. He still eats well, sleeps from eight to six or seven except for one bottle at night, likes textures, noisy toys and making noise himself, but doesn’t make ”mama” or ”dada” sounds yet. He cut his fourth tooth last week. He has learnt intentional crying and sitting up steadily and likes practising standing up, but doesn’t crawl yet, just shuffles on his elbows. His personality seems cheerful and easy-going. He is an observer, but can show his own will. And he definitely doesn’t feel like a baby any more!