Ensimmäinen yö erossa vanhemmista

Pahoitteluni luokattoman pitkästä blogitauosta, taas kerran. Tekniset ongelmat jatkuvat, vanha iPad hidastelee eikä lapsukainen nuku aina päiväunia (ja kun nukkuu, vanha äitimuorikin kaipaa lepotaukoa; kypsän vanhemmuuden varjopuolia kai tämä), joten eipä vain tule kirjoitettua. Paitsi nyt, kun kännykällä näpyttelen (voi apua).

Pariisin-reissun jälkeen meidän perheelle koitti sellainen jännittävä merkkipylväs kuin Eddien ensimmäinen yö erossa molemmista vanhemmista. Khyl-lä: täällä tukiverkkojen puutteessa kaukana isovanhemmista asuessa Eddie ehti 2 vuoden 9 kuukauden ikään, ennen kuin pääsimme koettamaan. Suomen-lomilla kun lapsen rytmit ovat olleet niin sekaisin, että aiemmat yritykset ovat jääneet aikomuksen tasolle, mutta nyt kun rakkaat ja tutut isovanhemmat olivat Suomesta kylässä, jätimme pojusen heidän hellään huomaansa ja lähdimme parin tunnin ajomatkan päähän juhlimaan ystäväni synttäreitä. 

Vietimme muuten samassa paikassa viikonloppua tasan kolme vuotta aiemmin, silloin samaisen ystävän miehen nelikymppisiä. Oi niitä Kultahattu-bileitä! 

Kolme vuotta myöhemmin Angmering-on-Sea Beach House oli yhtä ylellisen hurmaava kuin viimeksi, sillä bonuksella, että tällä kertaa meille oli osoitettu huone merinäköalalla – ja pystyinpä tällä kertaa myös nautiskelemaan viikonlopun isännän valitsemista mainioista viineistäkin. Juhliin lennätetty (vegaani)kokki loihti herkullisen neljän ruokalajin illallisen, jonka jälkeen pelattiin seurapelejä pikkutunneille. Ei kovin villiä menoa, mutta hyvin rentouttavaa tällaisille 40+-kotikissoille. 

Täst’ mie piän: synttärit, joilla synttärisankari antaa vierailleen lahjoja!

Jep. Elefantti yhä olohuoneessa. Kai kaikilla on?

Tähän kisaan en, yllättävää kyllä, osallistunut… Päivänsankari jakoi voiton ystävänsä kanssa – ei kovin raihnaiset nelikymppiset! 

Merilevää. Paitsi kaunista, myös aivan sairaan herkullista.

Ja miten meni Eddien eka yö erossa vanhemmista? Häkellyttävän hyvin! Olin etukäteen vähän pohjustanut kertomalla, että tänä yönä hän olisi mummon ja papan kanssa, mutten ole varma, menikö se millään lailla tajuntaan. Sanoimme lähtiessä tosi pikaiset heipat, poju jäi pelaamaan papan iPadilla eikä tainnut huomata tuntikausiin meidän poissaoloamme. Söi etukäteen varaamani iltaruuan ja puuron hyvin, ja kun alkoi nukuttaa, vei itse mummon yläkerran rappusten juureen ja osoitti haluavansa omaan huoneeseen. Siellä kellahti sänkyyn, ja hyvä kun mummo sai yöpuvun vaihdettua ja hampaat pestyä, niin napero nukahti ilman mitään protesteja! Yöllä kuulemma tassutteli tapansa mukaan meidän huoneeseen, jossa tällä kertaa nukkuivatkin isovanhemmat, mutta ei hämmästynyt tai säikähtänyt tätäkään kummajaista, vaan nukkui loppuyön tyytyväisenä heidän välissään. (Äitiparkani ehkä nukkui vähän huonommin.) Aamulla herätessäänkään Eddie ei kaivannut meitä, vaan söi puuronsa ja leikki leikkinsä yhtä tyytyväisenä kuin edellisenä päivänä. Oikeastaan vasta meidän palattua kotiin sunnuntai-iltapäivällä hän taisi havahtua siihen, että hetkinen, missäs äiti ja isi ovat olleetkaan, ja roikkui meissä hetken, muttei silloinkaan protestoinut kohteluaan. 

Aivan uskomaton menestys siis! (Ja herätti tietysti hirmuisen himon kokeilla uudestaan mahdollisimman pian… No, kohta on kesä ja mökkikausi alkaa – vink vink, isovanhemmat ja Eddien täti! ;D)

Ei minulla ensimmäiseen yöhön erossa vanhemmista mitään poppaskonsteja ole vinkata, kaikki lapsethan ovat erilaisia – mutta meidän ipanaisen tapauksessa yleensä tuntuu toimivan se, ettei rutiininmuutoksista nosteta isoa haloota. Emme siis hehkuttaneet lähtöämme millään lailla, mainitsimme sen vain hyvin arkisesti. Pyrimme myös pitämään kaikki muut muuttujat mahdollisimman vähissä, eli Eddie pysyi kotonaan, söi lempiruokiaan, leikki samoja leikkejä kuin muulloinkin ja meni nukkumaan omaan sänkyynsä.

Ihanat ystävämme täällä ovat jo ehdottaneet, että Eddie voisi joskus tulla heille yökylään, tai he voisivat tulla meille koko perheen voimin – heillä on kohta 5-vuotias poika ja pikkuisen Edmundoa nuorempi tyttö – saunomaan lauantai-illaksi ja jäämään yöksi, lapset siskonpedissä Eddien huoneessa. Se kieltämättä houkuttelee nyt aika lailla… mutta ehkä kokeilemme vielä ensin isovanhempien voimin kesällä mökillä. (Hyviäkin ystäviä on jostain syystä nolompi pitää lapsen takia hereillä puolen yötä, isovanhempien puolesta se ei arveluta yhtä lailla, vai mitä?)

Miten teillä muilla ovat yöerot vanhemmista sujuneet? Missä iässä olette aloittaneet, kenen kanssa uskallatte lapsenne jättää, ja onko se arkista lystiä vai harvinaista herkkua?

***

After Paris, my parents agreed to look after Eddie overnight so DH and I could drive to the coast to celebrate a friend’s 40th birthday in style. For the first time ever, our baby spent a night away from both parents! And it went really unbelievably well – he didn’t even notice our departure, didn’t protest against our absence at all, ate well, went to sleep happily when he felt sleepy. In the middle of the night he toddled to our bedroom, but wasn’t alarmed by grandparents sleeping in his parents’ bed but happily joined them for the rest of night, even. A resounding success, which we hope to repeat soon! Oh, and our mini-break in the Angmering-on-Sea Beach House in Littlehampton was just glorious, too.