Jouluista blogipostia

Ou jea! Postinkantaja kolkutti tänä aamuna oveen juuri, kun olin saanut vaihdettua Eddien jättimäisen kakkavaipan (ehkä jätkästä tuleekin insinööri, kun oli niin tarkkaan osannut täyttää vaipan joka neliösentin valumatta yli?), ja toi pehmeän paketin Suomesta. Kun sen avasin, alkoi kirjaimellisesti kuola valua kuin Pavlovin koiralla. Tätä sieltä nimittäin paljastui:

Suolapääkalloja! Turkinpippureita! Kaikkia muita parhaussalmiakkeja! (Näihin ei Miestä päästetä, vaikka harvinainen heppu hän sikäli onkin, että on ulkkarina oppinut tykkäämään salmiakista.) Fazerin lempparisuklaatani! (Okei, ehkä Mies voi saada tästä vähän.) Kortti, jonka kuva on kuulemma vihje lähettäjästä, sekä punainen pussukka, jonka aion avata vasta itse jouluna!

Joulun blogiposti on siis vastaanotettu Lontoossa. Ihanaa, kun lähettäjä on selvästi lukenut blogiani ja ottanut selvää, mistä tykkään! Ja kuten Emmin tontilla jo totesin, maksan mieluusti puolet paketin ulkomaan postikuluista, sillä Suomesta on nykyisin ihan järjettömän kallista lähettää paketteja muualle maailmaan (kiitos vain, Itella). Palataan tähän asiaan sitten, kun jouluna tiedän salaisen blogiystäväni henkilöllisyyden. Nyt ei kun arvailemaan… Kampaamo? Villakoira? Blondi? Hmm, on mulla yksi arvaus…

Mitä veikkaatte: säilyvätkö salmiakit ja suklaat jouluun asti? 😉