Juhlapuku ja akateemiset kunniamerkit

Piipahdin viikonloppuna Helsingissä, yksin, akateemisissa juhlissa. 

Juhlia edelsi intensiivinen iltapuvunmetsästys, juurikasvunvärjäys ja mesettely parin vuosikymmenen (!) takaisten opiskelukavereitten kanssa. Olimme olleet ainejärjestömme 30-vuotisjuhlissa kirkasotsaisina fukseina; nyt otsissa saattoi erottaa rypyn tai pari ja rouvien tyyliin kuuluivat huomattavasti paksummat helminauhat ja järkevämpikorkoiset korkkarit, mutta meno ei muuten ollut pahasti hiipunut. Tarinaa riitti, juomalaulujen sanat nousivat mieleen jostain selkäytimestä ja vanhatkin jaksoivat bailata kellon ympäri aamuneljän pilkkuun!

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

Kun akateemisia kunniamerkkejäni ei ankarista yrityksistä huolimatta löytynyt Suomesta sen paremmin kuin Englannistakaan, tuli ystävä apuun: valitse siitä!

image.jpeg

Valitsin siis esipioneerien, lokakuun lapsosten, merkin.

image.jpeg

image.jpeg

Etkojenetkot alkoivat puoliltapäivin. Pitkä ilta oli edessä ja vaati asianmukaisen tankkauksen.

image.jpeg

image.jpeg

Varsinaisilla etkoilla skumppa jatkoi virtaamistaan ja väki sen kun fiinistyi.

image.jpeg

Itse juhlien puitteissakaan ei ollut valittamista.

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

”Ken on fuksi ’97, ylös nouskohon…”

image.jpeg

Jatkoilla viihdytti asiaankuuluvasti vasemmistolaisorkesteri Punatähdet. Bändistä löytyi myös iltani oivallinen avec. (Lastenhoidollisista syistä olin tosiaan lennähtänyt juhliin yksin, vaikka Miehellekin olisi ollut hauska esitellä suomalaisen akateemisen juhlinnan perinteitä. No, ehkä 60-vuotiskemuissa?) 

image.jpeg

image.jpeg

 

Kolmen päivän katzenjammeria en edes aio mainita.

 

https://youtu.be/dIbzuLvwPdg

***

I spent the past weekend in Helsinki partying with my university friends – and not just in any old party, but a proper white tie anniversary dinner and dance. Still suffering three days later… (but sure it was worth it!)

Kommentit (4)
  1. Selkeästi hyvät bileet! 😀 Ja fiiniltä näyttää!

    Harmi, ettei mulla itselläni juurikaan ole mitään ainejärjestötaustaa… Vaihdoin myös pääaineen kesken opintojen, joten fuksiaisetkin oli ihan eri porukan kanssa. Mutta pari parasta ystävää ovat opiskelijakavereita ensimmäisestä päivästä alkaen, joten voi verestää (villejä?) opiskeluaikoja. 🙂

    1. Villien opiskeluaikojen verestäminen on aina välillä aika nastaa, suosittelen. 😉

      Hei, mäkin vaihdoin pääainetta… kahdesti! Mut tää oli se omin jengi, joten kyllä joo, olipas hauskaa – oikea luokkakokousfiilis mutta fiinimmissä vetimissä. Mutta huh, ihan vähän aikaan ei tarvi taas humaltua…

  2. Voi, tiedän, missä juhlissa olit, mulla oli monta valtsikan kaveria samoissa pidoissa, ja fb:n perusteella hauskaa oli! Tuo juhlimista seuraava monen päivän kärsimys on kyllä vuosi vuodelta pitempi ja jotekin raskaampi, jännä juttu 😀

    1. Juuh, oli kyllä erinomaiset kekkerit ja kolmen päivän heikotuksenkin arvoiset! Oi niitä opiskeluaikoja, kun oikeasti saattoi bailata kolme päivää ilman krapulaa… Nyt jännästi osat vaihtuneet, epistä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *