Kaksi- ja puolivuotias Eddie

Tammikuun alussa kaksi ja puoli vuotta täyttänyt pirpanamme puhuu vihdoin! Ei paljon, yhä enimmäkseen yksittäisiä sanoja, mutta niitä sentään tulee aika jatkuvalla syötöllä. Kerron tästä vielä tarkemmin, kunhan ehdin kirjoittaa ipanan puheterapiasta, mutta lempisanoja ovat tällä hetkellä bus, car(s), water, upstairs, kakkua (”kakkuaah!”), karhu ja hai. Kaksisanaisista lauseista suosikki on otetaan puuroa. Jässikkä tosin säästelee vokaaleja niin, että puuroa on pikemminkin prrroa ja karhu krrrhu, mutta ainakin ärrä surahtaa varsin oikeaoppisesti. Eddie myös toistelee mielellään meidän sanomisiamme ja täydentää lauseita, kun sanomme esimerkiksi ”Ready, steady…” – Go! tai laskemme kymmeneen. Yhteensä Eddiellä on aktiivisessa käytössä sanoja sekä englanniksi että suomeksi parisenkymmentä per kieli, ja koko ajan niitä tulee lisää. Huh helpotus!!

Numerot 1 – 10 Eddie on tunnistanut jo ainakin puoli vuotta, mutta viime kuukausina hän on alkanut näyttää numerot yhdestä viiteen sormillaan sekä kysyttäessä, sanottaessa että esimerkiksi voitettuaan kolme tähteä Angry Birdsissä. 😉 Ihan tällä viikolla hän on alkanut sanoa suomeksi yks, kaks, kuus, seismän, kaksan, yksän, mutta muuten lemppari on yhä numero 10, aina englanniksi kiljaisten, molemman käden sormet pystyssä – ten! Aakkosista hän tunnistaa ja sanoo englanniksi ainakin kirjaimet aasta eehen ja täydentää myös palapelistä oppimansa ”A is for…” – Apple!, ”B is for…” – Bus! ”C is for…” – Car! Joitain kirjaimia hän ei sano, mutta muuten ääntelee tai viittoo ”merkin”: esimerkiksi R:stä etusormi lennähtää rakettina yläilmoihin ja P:tä kysyttäessä hän röhkii kuin possu. 

Mainittakoon, että emme ole opettamalla opettaneet kersalle numeroita ja kirjaimia, vaan hän on itse kiinnostunut niistä palapelien, lelujen ja iPad-sovellutusten myötä. Väreistä jässikkä ei tunnu olevan vielä kovin kiinnostunut eikä taida niitä vielä siis tunnistaakaan.

Lintusemme on myös ryhtynyt laulamaan, tai siis hyräilemään: syksyllä hän aloitti silloisen lempiohjelmansa In the Night Gardenin tunnarilla, ja joulusta asti repertuaariin on kuulunut Kulkuset ja Tonttujen jouluyön tipe-tipe-kertosäe. Joskus tulkittavaksi pääsee Jänis istui maassa tai Tuiki tuiki tähtönen. Poitsulla on aika hyvä sävelkorva!

Äidin pikku apulainen.

Syksyllä aloitettua päiväkotia Eddie rakastaa. Vuodenvaihteen jälkeen hän on käynyt siellä kolmena aamuna viikossa kolme tuntia kerrallaan, eli vieläkin toki hyvin lyhyitä tuokioita, mutta hän on alusta asti mennyt päiväkotiin mielellään, pussailee ja halailee hoitajiaan ja on kehittynyt paljon sosiaalisemmaksi kuin olisin voinut toivoakaan. Toki puheenviivästymä hidastaa hänen kontaktinottoaan muihin lapsiin, mutta selvästi hän nauttii nyt muiden lasten seurasta ja ottaa isommista oppia. Eddie myös rakastaa päiväkodin rutiineja, varsinkin circle time -lauluhetkeä ja keskiviikon draamatuntia. Usein hän menee istumaan rinkiin jo hyvissä ajoin ennen lauluhetken alkua, kun ei malttaisi enää odottaa! Ipanan kärsivällisyys on kuitenkin hoidossa myös kasvanut eikä hän enää saa raivareita ihan niin helposti, jos ei saakaan tahtoaan läpi ihan heti.

Niin, ne raivarit… Vastavuoroisen kommunikaation edes hieman helpotuttua kiukuttelu on mielestäni vähentynyt. Toki lapsukainen vihaa kieltämistä, lelun kädestä ottamista, aika usein vaipanvaihtoa ja joskus peseytymistä, mutta ne protestit ovat yleensä aika lyhytkestoista kitinää.

Eddie on yhä täysin vaipoissa, ja vaikka sekä yläkerran kylppäriin että alakerran keittiöön on hommattu potat ja niistä muistutellaan aina välillä, heppua ei kiinnosta kokeilla sitten millään. Otin tämän puheeksi päiväkodissa, jossa poitsun omahoitaja oli sitä mieltä, että Edmundo on vielä nuori, ei ole mitään kiirettä. Täällä pottaharjoittelu aloitetaankin mielestäni myöhemmin kuin Suomessa; vasta muutama Eddien ikätovereista taitaa olla päässyt eroon vaipoista, ja he ovat kaikki tyttöjä. Meinasin kokeilla pottaharjoittelua uudestaan keväämmällä tai viimeistään kesällä mökillä. (Vinkkejä, ideoita?)

”En oo tästä salmiakista nyt kyllä vielä ihan varma…”

Ipanaisemme on yhä nirso ruokailija. Pasta, munakkaat ja leipä tekevät yleensä kauppansa, mutta leivän väliin ei saa laittaa tuorejuustoa kiinteämpää tavaraa. Lohikeitto ei enää kelpaa, mutta lihapullia, makkaraa ja ranskalaisia menisi niin paljon kuin jaksetaan antaa. Kedgeree käy, (mieto) curry ei. Hedelmistä suosikki on kiivi, marjoista mansikka; banaani ja satsuma kelpaavat yleensä, omena joskus, päärynä, meloni ja viinirypäleet ovat liian epäilyttäviä! Pillimehuja ja smoothiepruuttia kersa rakastaa, joten olen alkanut ostaa mehuja, joissa on mukana punajuurta tai porkkanaa, sillä mitkään vihannekset tai juurekset eivät edelleenkään mene alas kuin atomeiksi jauhettuina… Ja kuten pirpanan lempisanasta voi päätellä, kakku, pulla ja kaikki makea on tietysti herkkua – tämänviikkoisen kokeilun perusteella myös salmiakki! Ipana kun löysi sohvankolosta salmiakkipantterin ja kakistelematta ahmaisi sen kuin vanha tekijä. Karkkia hän ei muuten ole saanut, keksejä, pullaa ja jäätelöä joskus. Viimeviikkoinen omenapiirakkani ei jostain syystä kelvannut; olisikohan näyttänyt liian terveelliseltä?

Useimpina päivinä Eddie ei enää nuku päiväunia, ja tätä on jatkunut jo kuukausitolkulla. Nyt itse asiassa olemme vaiheessa, jossa yritämme aktiivisesti pitää kersan iltapäivisin hereillä, sillä jos hän nukahtaa päivällä, iltaunet väistämättä viivästyvät. Mutta tämäkin on taitolaji: jos päivä on ollut toimelias ja muksu väsynyt, hän saattaa nukahtaa iltaunille jo ennen seitsemää, mutta herääkin sitten ennen kukonlaulua. Jos taas hän on onnistunut nukahtamaan päiväunille (joista nykyisin herätän hänet viimeistään tunnin kuluttua), yöpuulle nukahtaminen saattaa pahimmillaan kestää yli kymmeneen. Viime aikoina hän on myös ottanut pahaksi tavakseen nukahtaa mieluiten meidän syliimme… tai siis meidän vanhempien paha tapahan se on. Iltarutiineihin kuuluu yhä iltapuuro, kylpy, hampaiden pesu, yövaipan ja -puvun päälle laittaminen ja lastenhuoneen nojatuolissa parin iltasadun lukeminen, ja muksu rauhoittuu helpoimmin syliin, josta hän ei aina suostu siirtymään hereillä sänkyynsä, vaan sitä yrittäessä virkistyy riehumaan ympäri huonetta. Argh. Ehkä tämäkin on vain Vaihe…

Joskus uni yllättää.

Eddiellä oli monen kuukauden Vaihe, jolloin hän ei välittänyt kirjoista lainkaan, mutta nyt taas tietyt kirjat on pakko lukea monta kertaa päivässä. Tämänhetkisiä suosikkeja ovat Richard Scarryn Cars and Trucks and Things That Go, numero- ja aakkoskirjat sekä Julia Donaldsonin lyhyet riimilliset läppäkirjat (Rabbit’s Nap, Fox’s Socks, Hide-and-Seek Pig, Postman Bear). Myös Soivaa laulukirjaa on alettu taas selata antaumuksella; lapsukaisella on tosin hyvin tarkka maku sen suhteen, mitä lauluja hän haluaa siitä laulettavan (Kärpänen istui polvella, Nyt saavat peukalot hyppiä, Piiri pieni pyörii, Jos sull’ lysti on, Pikku-Matin auto). Laulusuosikkeja ovat myös kaikki hailaulut: Hurja hai Hulla-Bulla, Oli synkeä yö, Haivaara, Tiikerihai. Kuuntelemme pelkästään suomenkielisiä lastenlauluja. Telkkariohjelmista ja iPad-sovellutuksista ipana taas suosii englanninkielisiä: tämänhetkisiä tv-lemppareita ovat Clangers, Twirlywoos, Justin’s House ja Something Special, Timmy Time, Chuggington ja Dinopaws. (Tunnistaako muuten kukaan, onko näitä käännetty suomeksi?) Pädiltä Eddie joko katsoo em. Cbeebiesin ohjelmia tai tekee palapelejä, eläinarvoituksia tai Pikku kakkosen pelejä.

Lempieläimiä ovat hai, karhu ja kirahvi. Yhdessä vaiheessa ipana myös halusi aina, että äiti piirtää hain, mutta tällä hetkellä piirtäminen on hetkeksi unohdettu (samoin värittäminen ja tarrakirjat), kun taas muovailuvaha on pienen tauon jälkeen jälleen pop. Muovailuvahasta äidin pitää yleensä ensiksi muovailla bussi ja auto, sitten voidaan alkaa kokeilla muita muotoja.

Eddie tykkää leikkiä junaradallaan, autoilla, rakennuspalikoilla ja leikkieläimillä; duplot, keittiöleikit ja palapelit (muuten kuin pädillä) eivät juuri tällä hetkellä kiinnosta. Päiväkodissa hän maalaa mielellään, hyppii minitrampoliinilla (tai siis opettelee; tasajalkaa hyppiminen on vielä hieman huteraa) ja rakastaa laululeikkejä.

Pojua ei ole mitattu sitten kaksivuotispäivien, mutta veikkaan pituudeksi piirun verran alle metrin ja painoksi ehkä reilut 13 kiloa. Hän käyttää enimmäkseen 98-senttisten vaatteita (paitsi Marimekon t-paidoista menee vieläkin yksi 74-senttinen ja toinen 80-senttinen!) ja kengännumeroa 26, joka taitaa ihan kohta jäädä pieneksi.

Eddie on mekaniikasta kiinnostunut, nopeahoksottiminen lapsi, joka vihaa hälyä ja ihmispaljoutta, rakastaa rutiineita mutta ei ujostele vieraita ihmisiä, pussailee ja halailee mielellään (myös niitä vieraita), rakastaa isin rajuja retuutusleikkejä ja touhuaa mielellään itsekseen. Puheenviivästymästä johtuen emme aina vielä tiedä, mitä hänen päässään liikkuu, mutta olen kiitollinen siitä, että joka päivä vuorovaikutus on hitusen helpompaa. Jospas se tästä?

Aiemmat kehityskatsaukset täällä.

***

At 30 months old, Eddie finally talks a bit more, mostly in English but some in Finnish too. He knows his numbers and the alphabet, but isn’t interested in learning colours. He loves going to the nursery, particularly its circle time, drama sessions, the trampoline and painting on an easel. He is still a fussy eater. On most days, he doesn’t nap any more, and we try to keep it that way, to keep the bedtime reasonable. He hasn’t shown an interest in potty training yet, so I’m thinking of trying it later in the spring or early summer only. He loves books about cars, singing, sharks, bears and giraffes, playdough, his train track, and building towers out of building blocks. He is tall and slim and has big feet. He doesn’t like crowds or noisy places, but doesn’t mind strangers. He is an affectionate child, cuddling and kissing a lot. We still go to speech and language therapy (of which I will write more soon, I promise), but all in all, interacation with him is getting easier day by day. Hurrah!