Kaksivuotiskekkerit ja mökkituparit – kahdet juhlat yhdellä stressillä

Iloisempiin aiheisiin…

Kupeitteni hedelmä täytti viime lauantaina kaksi vuotta! Palaan tomeran taaperon 2-vuotiskehityskertomukseen paremmalla ajalla, mutta nyt pari sanaa itse juhlista.

Tästä kulmasta siskoni suussasulava mansikka-mustikkakermakakku näytti vallan täydelliseltä…

Vietimme kesämökin tupari-synttäreitä päivää ennen kotiinlähtöä Lontooseen – pienet paineet siis järjestää viihtyisät mutta suht simppelit kemut (valtaisalle) suvulleni ja niille muutamalle ystäväperheelle, jotka siedettävän matkan päässä möksästä asustavat. Ei siis grillibileitä eikä tunnelmallista saunomista auringonlaskuun asti… Paperilautaset ja kertismukitkin saivat tällä kertaa armon. Kukkia ei ehditty hakea (edes lupiineja ojanpientareelta) eikä suunnittelemastani ruokalistasta valmistella kuin puolet, mutta karjalaiseen tapaan sapuskaa jäi silti yllinkyllin rääppiäisiin asti. Milloinkahan sitä oppisi mitoittamaan tarjoomuksensa vähän osuvammin?

Järjestelyt olisivat kyllä olleet täysi susi ilman osaavaista ja aikaansaavaa lähisukuani – siitä lämmin kiitos kaikille asianosaisille! Synttärikakut leipoi ja koristeli taitava siskoni, voileipäkakut pätevä äitini, joka pyöräytti myös vinon pinon karjalanpiirakoita sekä aivan järjettömästi Hanna-tädin kakkuja. Englannista ensi kertaa Suomeen lennähtänyt anoppi leipoi satsin skonsseja ja toisen inkiväärikakkua. Ensimmäisenä paikalle osuneet kummivanhempanikin hälytettiin apuun puhaltamaan ilmapalloja; isotäti toi kukat juhlapöytää koristamaan. Omalle kontolleni oli jäänyt munavoin, hedelmävartaiden ja pannupitsan vääntö; no, munavoin sain aikaiseksi. Ja tietysti synttäriviikonlopulle osuivat Suomen-lomamme liki ainoat hellekelit, mikä pyöräytti suvun kunnianhimoisempien leipurien (lue: äitini ja siskoni) otsalle muutaman ylimääräisen hikikarpalon, kun yritimme jääpatruunoin taata voileipä- ja kermakakkujen säilyvyyden myöhäisemmillekin vieraille. 

…tästä vinkkelistä ei ihan. Mansikkakakku maistui kuitenkin ihanalta, vaikka helle sai soseet valumaan ja kondiittorin hermoraunioksi. Olisi pitänyt tuikata ne kynttilät yhtä herkulliseen ja vielä täydellisemmin onnistuneeseen lakkakinuskikakkuun! 

Olimme kutsuissa maininneet, ettei lahjoja tarvinnut tuoda, mutta uskovatko itäsuomalaiset – hah! Eddie sai isovanhemmiltaan muumiastiaston ja -kirjan, Englannin-mummilta aakkoskirjan ja kesävaatteita, tädin perheeltä keinun, opettajaystävältäni iki-ihanan Mörkyli-kirjan (joka ipanalla on jo englanniksi – The Gruffalo – ja jonka äiti osaa koko lailla ulkoa), kauhakuormaajatraktorin, suomenlipunsinisiä vaatteita… Paras lahja ipanaisen itsensä (ynnä kaikkien muiden vaahtosammuttimen kokoisten juhlijoiden) mielestä taisi olla monikerroksinen parkkitalo autoineen ja helikoptereineen. Hissikin siinä oli, ai että. 

Vaatimattomia juhlakoristeluitamme oli turha yrittää kuvata – niemessä tuulee näköjään aina niin, että viirinauhat sojottivat vaakasuorina ja ilmapallot poksuivat ennen kuin ne sai puihin kiinni. Onneksi en ehtinyt tuhlata fiinimpiin merihenkisiin viireihin, kuten olin alunperin suunnitellut… 😀

”Joko saa leikata?”

”Oh no, kynttiläni sammui! Enkä ehtinyt puhaltaa!”

”Mikä tää biisi on? Miksi siinä sanotaan mun nimi?”

”Näinkö pistetään suu suppuun, kun puhalletaan?”

”Äiti-ketku! Puhalsi MUN kynttilät!”

Uutta mökkiäkin ihanat vieraamme muistivat, löylytuoksuin ja skumppapulloin, saunahatuin (kuinka olen saunonut 40 vuotta ilman saunahattua?!) ja löylykiuluin; kynttilöitä, lyhtyjä, järviroihuja, saunapyyhkeitä, järvililjoja ja raparperiä istutettavaksi, suolaa ja leipää saatiin myös, kuten teemaan sopii. Siskoni oli jo aiemmin tuonut lahjaksi mainion Mökin keittokirjan, josta kuukauden aikana ehdimme kokeilla useammankin reseptin – ehdottomasti suosittelunarvoinen kesämökkilahja! 

Päivän suosituin lahja. Hitsi kun ei mahtunut matkalaukkuun.

Mitä jokainen mökkisauna tarvitsee..! Ja vielä hitsin monikäyttöiset – jos koskaan saamme kutsun viikinki- tai hobittibileisiin.

Juhlat sujuivat leppoisasti ja ohjelmanumeroitta – Eddien onnittelulaulun ja kynttilöiden puhaltamisen lisäksi kiitin vain pienessä puheessa kaikkia mökin hankkimiseen ja remppaamiseen osallistuneita avusta ja muistimme remontin pääpukareita, tätini miestä ja isääni, pienin lahjakortein. Juhlat osuivat keskelle Eddien päiväuniaikaa, ja yllättävän kivuttomasti vieraspaljoudesta väsähtänyt jässikkä simahtikin unilleen – ja nukkui liki kolme tuntia!

 Oli mahtavaa nähdä sukulaisia ja ystäviä aika pitkästäkin matkasta, ja mökkiläisen mieltä tietysti hivelivät vieraiden asiaankuuluvat kehut kesäpaikan sijaintia, ilmansuuntaa, viihtyisyyttä, remontin onnistumista ja omistajien sisustusmakua koskien. Ehkä tästä pitäisi tehdä vuotuinen perinne? (Vaikka ensi kerralla ei kyllä häivytä mökiltä heti seuraavana aamuna! Sydämeni vuotaa verta sen syömättä jääneen voileipäkakun takia.)

Kylmäverisimmät juhlavieraat uskaltautuivat 22-asteiseen järveen ilman saunaa. Rakastan tätä kuvaa! Kuukauden kesäloma tiivistyneenä yhteen aurinkoiseen räpsäykseen. <3 (Kuva: HS, mikä tässä yhteydessä ei tarkoita Hesaria)

***

Partyyy! We celebrated Eddie’s second birthday with a housewarming party at the summerhouse last Saturday. Had a glorious weather (a bit too glorious even, with cream cakes melting in the heat), fantastic guests, thoughtful presents, and a jolly good time. If only we hadn’t had to leave for London the very next morning and leave far too much delicious sweet and savoury cake to waste! (By ’waste’ I mean on this occasion ’not being consumed by me’ – I’m pretty sure my family kept enjoying it for a good few days afterwards.)