Kohta kolmevuotiaan kevättodistus
Eddien ensimmäinen ”lukuvuosi” ”koulussa”* ei ole ohi kuin vasta heinäkuun puolessavälissä, mutta tällä viikolla päiväkotilaisille jo jaettiin ”koulutodistukset”. Voi suloisuutta!
Sosiaalinen ja emotionaalinen kehitys:
Eddie tulee yleensä päiväkotiin mielellään ja jättää äidille hyvästit ongelmitta. Luokkahuoneessa hän on iloinen, rento ja tietoinen ympäristöstään. Eddie osaa itse valita tekemisensä ja valitsee yleensä tuttuja tehtäviä. Hän suhtautuu myös uteliaasti opettajan hänelle ehdottamiin aktiviteetteihin. Eddie on alkanut ymmärtää hyvin työnkaaren eri vaiheet ja osaa noudattaa useimpia luokkahuoneen rutiineja kertauksen ja sanallisen rohkaisun voimin. Eddielle on kehittynyt läheinen suhde opettajiensa kanssa ja hän on hiljalleen alkanut osoittaa kiinnostusta toisiin lapsiin, joiden kanssa hän pyrkii vuorovaikutukseen, varsinkin jos he lähtevät mukaan Eddien lempileikkiin, hippaan.
Fyysinen kehitys:
Eddie nauttii ulkoleikeistä luokkahuoneen yhteydessä olevalla pikkupihalla, jossa hän pitää hiekka- ja vesileikeistä ja osaa käyttää pientä liukumäkeä. Iso takapiha on välillä hänestä hieman liian meluisa ja vaikeammin hallittava, mutta hän on tottumassa siihen ja uskaltautuu jo kauemmas tutuista leluista sekä kiipeilemään isossa kiipeilytelineessä. Eddien hienomotoriikka on kehittymässä hyvin, ja sitä tuetaan arkipuuhien ja aistivälineiden materiaaleilla, kuten pyykkipoikapelillä, helmien pujottamisella nauhaan ja muovailuvahatöillä.
Montessori-osa-alueet
Arkipuuhat:
Eddie rakastaa vesileikkejä ja on alkanut harjoitella veden kaatamista ja siirtämistä astiasta toiseen, mikä vaatii onnistuakseen taitoa ja malttia. Hän osaa pestä ja kuivata kätensä itsenäisesti sekä panna kengät jalkaan ja takin päälle aikuisen avustuksella.
Aistien kehitys:
Eddiellä on vankat visuaaliset taidot ja hyvä muisti, mitkä auttavat häntä erottelemaan erikokoisia, -muotoisia ja -värisiä esineitä. Hän tykkää palapeleistä ja nuppilieriöiden järjestelemisestä, ja tunnistaa päävärit ja osan väliväreistä.
Matematiikka:
Eddie on tutustunut alkeellisiin numerotehtäviin kuten laskuleikkeihin ja -loruihin sekä etsi pari -peleihin. Hän osaa laskea yhdestä kymmeneen** ja tunnistaa numerot hyvin.
Kieli:
Eddien sanavarasto on kasvamassa pikkuhiljaa sekä englanniksi että suomeksi. Hän osaa kutsua opettajaansa, kommentoida ja kertoa tarpeistaan yksittäisin sanoin sekä yksinkertaisin 2- tai 3-sanaisin lausein. Eddie pitää kirjojen katselemisesta ja laulujen kuuntelemisesta ja osaa täydentää tuttujen tarinoiden ja lorujen lauseet.
Luonnontieteet:
Koko vuoden ajan olemme keskittyneet kasvun eri vaiheiden seurantaan. Eddie on ollut mukana istuttamassa kukkia ja seuraamassa niiden kasvua sekä pitänyt silmällä kananpoikien kuoriutumista ja kasvattamista. Hän on myös kokeillut saippuakuplien tekemistä ja puhaltamista.
Kulttuuri:
Eddie on ottanut osaa eri kulttuurien juhliin, pukeutunut teeman mukaisesti Maailman kirjapäivänä ja osallistunut tovereidensa syntymäpäiväjuhliin, joissa ajan kulumista on havainnollistettu taivaankappalein. (?? – Ilmeisesti päiväkodissa on tapana näyttää, miten Maa kulkee vuodessa Auringon ympäri ja synttärisankari saa kuljettaa maapalloa ympäri luokkaa…)
Kuvataide:
Eddie rakastaa taidetta aivan erityisesti. Hän nauttii myös maalien ja liiman koskettelemisesta ja jaksaa keskittyä maalaamiseen ja askarteluun pitkään.
Musiikki ja ilmaisutaito:
Eddie osallistuu mielellään ilmaisutaidon tunteihin. Hän ottaa osaa tuttuihin lauluihin ja leikkeihin ja rohkaistuu aikuisen tuella mukaan tarinan näyttelemiseen.
Opettajan arvio:
Eddie on iloinen, herttainen poika, joka on sopeutunut todella hyvin Montessori-ympäristöön. Hän pitää rutiineista ja järjestyksestä ja oppii nopeasti uusia rutiineja ja tehtäviä. Eddie on hyötynyt todella paljon saamastaan opettajien erityishuomiosta vuorovaikutuskykyjensä kehittämiseksi, ja sen avulla hän on pystynyt vakiinnuttamaan paikkansa ryhmässä. Olen varma, että opettajien tukemana hänen kehityksensä jatkuu ripeänä tulevan vuoden ajan.
Ensimmäiset ”koulu”kuvatkin saatiin pörröpäästä otettua. Valitse näistä nyt sitten söpöin!
* Vaikka oppivelvollisuus alkaa täällä ”vasta” 5-vuotiaana, arkikielessä päiväkodeista puhutaan usein kuin kouluista; on ”school photos” ja ”school run”, ja parin viikon päästä lähdemme luokkaretkellekin, ”school trip”. Ja sitten tämä todistus, ”school report”. Heh.
** Tähän on ihan pakko kommentoida, että tällä viikolla ihmelapsemme on kylläkin oppinut jo laskemaan melkein itsenäisesti sataan, sekä suomeksi että englanniksi!
Millaisia ”todistuksia” (siis raportointia) teidän mussukkanne ovat päivähoidostaan saaneet? Pidetäänkö hoidosta päiväkirjaa, kirjataanko päivän tapahtumat nettiin, saako vuoden päätteeksi ”todistukset” niin kuin meillä? Onko raportointi teistä riittävää?
***
Eddie’s first ”school” report from his nursery. He seems to be doing well; Mummy was particularly proud of him being called a ”happy, affectionate little boy”. He certainly is blossoming in the Montessori environment – I couldn’t be happier with his care and cannot recommend Montessori pedagogy strongly enough.
Voi ihana, Eddie näyttää kehittyvän kovasti ja tykkäävään hoitopaikastaan! Ja kiva kuulla taas teidän kuulumisia ylipäänsä! 🙂
Hei muuten, taisit joskus mainita, että sulla on ollut kummilapsi (siis jonkin organisaation kautta). Itse tässä asiaa pohdin, taidanpa siitä postauksenkin kirjoittaa. Olisiko hyviä vinkkejä, miten osaan valita esim. järjestön? Plan, WorldVision, …?
Kiva kuulla sustakin! 🙂 Ja anteeksi juu, oli vähän motivaatio-ongelmia kirjoittaa, kun tekniikka tökkii niin pahasti, mutta alkaahan tähän kännykkänaputteluunkin jo tottua. 😉
Mulla on kummilapsi Burundissa Action Aidin kautta. Valitsin järjestön sen perusteella, että itse tykkään Action Aidin toiminnasta ylipäätään eniten (ei uskonnollisia kytköksiä, hyvä hallintomalli jne.) Satun entisen työni puolesta tuntemaan noita muitakin kehyjärjestöjä, ja AA oli niistä minusta paras – mutta ei se tarkoita, etteikö noiden muidenkin järjestöjen kummilapsiohjelmat olisi ihan hyviä! Jollain perusteella vain oli valittava. 🙂
Suomessa päiväkodissa tehdään vanhempien kanssa yhdessä varhaiskasvatussuunnitelma. Suunnitelma tehdään vasu-keskustelussa, jota varten vanhemmille annetaan pohdittavaksi ja täytettäväksi lomake lapsen taidoista, arjesta ja luonteesta. Keskustelu käydään 1-2 kertaa vuodessa, meidän päiväkodissa kahdesti. Sen perusteella omahoitaja tai lastentarhanopettaja kirjoittaa kirjallisen suunnitelman. Tämän tarpeellisuutta on jonkin verran kritisoitu etenkin pienten lasten kohdalla, kun kehitys on kuitenkin siinä vaiheessa vielä niin yksilöllistä ja jos selkeitä kehityksellisiä viiveitä on, niihin puututaan neuvolassa.
Itse kuitenkin pidän päiväkotia, jossa meidän 2,5-vuotias viettää 7-8 tuntia päivässä, erittäin tärkeänä lapsen kasvatuksen tukijana, ja on ollut ihanaa istua kaksi kertaa lukuvuoden aikana rauhassa saman pöydän ääreen ja miettiä pojan asioita. Meille on vielä sattunut niin ihana päiväkoti, että lapsista ja heidän asioistaan puhutaan kauniisti ja arvostavasti, vaikka jossain olisikin ns. ongelmia tai kehittämisen varaa. Itse kuuntelin tippa linssissä kuinka tuo perheen ulkopuolinen ihminen kuvaili lastani empaattiseksi ja sosiaaliseksi, mutta helposti kielloista loukkaantuvaksi ja pettymystä hieman huonosti sietäväksi, ja tällä osoitti tuntevansa lapseni valtavan hyvin.
Kuulostaa mahtavan yksilölliseltä! Meillä itse asiassa tehtiin aika lailla samanlainen suunnitelma ja siihen konkreettisia virstanpylväitä, joita muutaman kuukauden välein päivitetään (tyyliin ”osaa vetää takkinsa vetoketjun”, ”pesee kädet omatoimisesti”). Eli meidän tapauksessa noita vasu-keskusteluja on 3-4 kertaa vuodessa – mutta en tiedä, johtuuko tiheys tuosta päiväkodista vai siitä, että Eddien hitaan puheenkehityksen takia häntä pidetään tarkemmin silmällä.
Meillä on myös käytössä päiväkirja, johon omahoitaja ottaa valokuvia ja kertoo päivittäin pojun touhuista ja kehitysaskelista, ja mekin voidaan kertoa kotiaskareista. Aivan ihana, rakastan lukea sitä! <3