Legomaha ja muuta alitajunnanvirtaa

Viimeöisessä unessani minulla oli legomaha: olin raskaana, mutta saatoin tarvittaessa napsauttaa mahan pois sikiön siitä kärsimättä, sillä se oli kuin neppareilla tai niillä legon pylpyröillä kiinni torsossani. Alta paljastui niin ihanan litteä vatsa, etten ole sellaista nähnyt kohta kahteenkymmeneen vuoteen. Osallistuin myös Miss Universum -kisoihin Ghanan Accrassa, missä missitehtäviini kuului ostaa sari joltakulta slummiompelijalta (tokihan Länsi-Afrikassa intialaisia on?), järjestelin kidnappaussimulaatiota Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa, ja olin nuoren englantilaisen aatelismiehen liehittelyjen kohteena.

Unet ovat niin kiehtova sillisalaatti alitajunnasta kumpuilevia muistoja ja assosiaatioita, etten voi käsittää. Mistä nämäkin yhdistelmät oikein nousivat mieleen? Käväisin Accrassa viitisen vuotta sitten, mutten ole aktiivisesti ajatellut kaupunkia aikoihin. Ja missikisat? Sarin osto? Kidnappaussimulaatiot liittyvät työhöni, mutta yliopiston pieni juhlasali? En ole pistänyt nenääni sinne ainakaan 15 vuoteen. Aatelismies tuli taatusti mieleen äskettäisestä BBC:n telkkarisarjasta Dancing on the Edge. Mutta se legovatsa? (Olisipa kätevä.) Aha! Mies mainitsi legot eilen baarissa…

Jos äiti näkee hassuja unia, mistä uneksii sikiö? Eddie ainakin kiitti minua levottomasta yöstä potkiskelemalla aamulla kovasti. Osasyy molempiin oli varmasti saamani yliannostus sokerisia drinkkejä; olimme eilen tapojemme vastaisesti baarissa työkaverin synttäreitä juhlimassa, ja lipitin aika monta virgin mojitoa.

Mutta kyllähän Eddien potkut ovat vielä aika lailla niitä kuuluisia perhosen siiven hipaisuja tai iloista kuplintaa. Tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että ne joskus voisivat olla niin voimakkaita, että Mieskin voisi ne tuntea vatsanpeitteiden läpi.

Minua on muuten aina ihmetyttänyt, miten toista ihmistä voi pyytää tunnustelemaan vauvanpotkuja: Eddien potkut tuntuvat niin epäsäännöllisesti ympäri mahaa, etten minä ainakaan osaa ennustaa, missä seuraavaksi voisin niitä tuntea. Tuleeko niihin jokin kaava ja rytmi? Viisi potkua vasempaan munuaiseen, sitten suunnanvaihto virtsarakkoa kohti?