Miksi bloggaan? Lapsestani? Lilyssä?

Lily-portaalissa on huomattu, että tänne on tiensä löytänyt varsin edustava joukko perheblogeja, ja toimitus on vihdoin vastannut metsän huutoon luomalla oman perhe-kategorian helpottamaan juttujen löytymistä. Käykääpä katsomassa!

Meidät Lilyn perhebloggarit toimitus haastoi uudistuksen kunniaksi kertomaan, miksi bloggaamme Lilyssä lapsistamme. Tässä minun vastaukseni:

Pitkinä surullisina lapsettomuuden vuosina seurasin aika montaa lapsettomuusblogia ja aloin kypsytellä ajatusta alkaa kirjoittaa sellaista itsekin. Itse lapsettomuushoidoista kirjoitin hyvinkin yksityiskohtaisesti FertilityFriendsin foorumilla (suosittelen muuten kohtalotovereille lämpimästi – mielettömästi vertaistukea ja neuvoja englanniksi) ja jännitin hoitojen tuloksia myös suomeksi paljon parjattujen Vauva-lehden ja Kaksplussan lapsettomuussivuilla (suosittelen niitäkin vertaistuen takia – sinne pitää rekisteröityä, joten kaheleimmat av-mammat pysyvät poissa). Kaipasin kuitenkin kanavaa, jolle kirjoittaa välillä muustakin kuin piikityksien määrästä ja sivuoireiden laadusta – vauvan odottamisen odottamisesta ja ihan arjestakin, päiväkirjanomaisesti.

Aloin sitten minäkin kirjoittaa Bloggerissa – siellä koska tiesin blogialustoista vain sen ja WordPressin, ja joku väitti Bloggeria helpommaksi. No, eihän se helppoa meikäläiselle Mac-avuttomalle mutta ulkoasusta karvantarkalle ollut. Huomasin pian myös, että vaikka osaan englantia sujuvasti, syvempien tuntojen ilmaisu ei sillä kielellä silti tuntunut luontevalta. Aloin kaivata kirjoittamista suomeksi, sillä 13 Lontoon-vuoden jälkeen aloin jo huomata äidinkieleni hiljalleen rapistuvan. Ja vaikka kirjasinkin ajatuksiani päiväkirjamaisesti, olisi silti ollut kiva saada edes vähän yleisöä – mutta Bloggerissa massaan hukkui ja oman blogin mainostaminen tuntui ylivoimaiselta taakalta. Sinnittelin siellä kuitenkin koeputkihoitojen ajan, kirjoitin harvakseltaan – ja jossain, ehkä Facebookin mainosten kautta, törmäsin Isyyspakkaukseen ja Puutalobabyyn, noihin Lilyn perheblogien airuisiin.

Kun sitten kolmannen IVF-hoidon tuloksena raskaustesti näyttikin plussaa, päätin jättää englanniksi räpiköimisen ja kokeilla raskausblogin kirjoittamista suomeksi – tietysti Lilyssä, joka mainosti sen olevan helppoa ja yleisön odottavan. Ja kas, blogin perustaminen oli kuin olikin paljon simppelimpää kuin Bloggerissa, ja yleisöäkin tosiaan sai heti kättelyssä – niitä muita mammabloggaajia ja heidän seuraajiaan. Mahtava fiilis, kun palstalle alkoi rapista hiljalleen kommentteja ja tykkäyksiä ja seuraajien lista sivupalkissa piteni pitenemistään! Olin kuvitellut kirjoittavani parillekymmenelle lukijalle – ja kun ensimmäistä kertaa menin oikein laskemaan seuraajat, heitä olikin jo kuutisenkymmentä! 

Kirjoitan yhä huvin vuoksi vailla kunnianhimoisia kasvusuunnitelmia, toisaalta pitääkseni jonkinmoista virtuaalista vauvakirjaa Eddien kasvusta ja toisaalta kertoakseni arjestamme Suomessa oleville ystäville ja perheelle (vaikka onhan täällä kaikea muutakin sälää Lontoo-vinkeistä resepteihin ja jopa mutsimuotiin, verrattoman #momfien tontilla nykyään enemmän tosin, vaikka sielläkin olen ollut luvattoman laiska). En juuri koskaan käy kurkkaamassa Google Analyticsin tilastoja, mutta sen mukaan tontillani näyttää pistäytyvän yli 4 000 vierailijaa kuussa ja Lilyyn rekisteröityneitä seuraajiakin on jo 165 – käsittämätöntä! 

Ja se onkin syy, miksi olen yhä Lilyssä: yleisöä, lukijoita, kommentoijia, upeita bloggaajakavereita, mieletön yhteishenki. Sitä kuuluisaa vertaistukea. Uusia ystäviä, joiden kanssa synkkaa naamatustenkin. Paljon, paljon enemmän kuin olin uskaltanut toivoa tai edes kuvitella.

Pikkuinen blogini täyttää parin viikon kuluttua kaksi vuotta. Päivitystahti on taaperoarjen keskellä hidastunut, mutta en minä täältä ole vielä mihinkään katoamassa – olen koukussa, hook, line and sinker. Ja kiitos siitä kuuluu tietysti kaikille teille, jotka olette jaksaneet lukea tänne asti: kiitos jokaikiselle lukijalle, kommentoijalle ja tykkääjälle! Jos blogistani on ollut ajanvietteeksi, iloksi tai vertaistueksi kellekään, olen ylittänyt alkuperäisen tavoitteeni moninkertaisesti. 

Olisin siis kaikessa lyhykäisyydessään voinut vastata otsikon kysymyksiin näin:

1. Koska halusin kirjoittaa, ja kirjoittaa suomeksi.
2. Koska olen niin kehno täyttämään Eddien vauvakirjaa ja valokuva-albumia tai edes postaamaan lapsukaiseni edesottamuksista Facebookiin.
3. Koska täällä on paras yleisö, mukavimmat kanssabloggaajat ja toimitus, joka kuuntelee, kyselee ja uudistaa tarpeen mukaan. 

…mutta koska olen minä, pitihän tuohonkin käyttää kahdeksan kappaleen verran tekstiä, heh. Kiitos siis myös kärsivällisyydestä! 

***

The editors asked us family bloggers why we decided to blog about our children at the Lily portal. I blog because I wanted to write and keep up my Finnish. I blog about Eddie to keep a record of his first years and to let his extended family and friends in Finland know about his life. And I blog at Lily, as it has the nicest audience, the friendliest fellow bloggers and the most supportive editorial team. Mwah mwah to all of you!