Miten monet synttärit voi kolmevuotiaalla olla?
Vastaus: No ainakin neljät!
Ensiksi meidän Eddien kolmevuotista elämäntaipaletta nimittäin juhlittiin vähän etuajassa mökillä Suomen perheen ja ystävien kesken….
Limettijuustokakku oli kaunis ja melkein-kolmevuotias tohkeissaan kynttilöiden puhaltamisesta, mutta itse kakku ei valitettavasti ipanaan uponnut.
Synttärihenkinen paita Notonthehighstreet.comista.
Totuttuun tapaan Eddien syntymäpäiväksi iski vuoden kovin helle, joten leijonanosa vieraista pulahti järveen. 24-asteista vettä, huikeaa!
Sitten kotiinpaluun jälkeen nautittiin oikeana syntymäpäivänä isin ja äidin kanssa kaupan red velvet -kakkua ja leikittiin pilkkuun asti uudella muumitalolla…
Seuraavaksi äiti pääsi leipomaan fairy cakeja päiväkodin pirskeisiin. Päiväkodin traditioihin kuuluu myös valokuvien näyttäminen sankarin elämänvaiheista koko ryhmälle sekä maapallon kuljettaminen aurinkoa esittävän pyöreän kynttilän ympäri niin monta kertaa, kuin sankarille on vuosia kertynyt. Söpön havainnollistavaa!
Eivät ne kauniita olleet, mutta ajoivat asiansa. Ohje täältä (mutta älä usko, että tuosta määrästä tulisi 24 kakkusta! 12 pientä sain riivittyä kasaan, sitten oli tehtävä toinen taikina.)
Ja lopuksi vielä pidettiin lievästi muumiteemaiset grillibileet kotona Lontoon (ja lähitienoiden) ystäville ja Englannin-mummille:
Tarjoomuksiin kuului tällä kertaa grillattavien lisäksi karjalanpiirakoita munavoin kera, vihanneksia ja dippikastikkeita, raparperipiirakkaa oman pihan raparperista (myös vegaaniversiona, täältä) vaniljakastikkeen kera, oreo- ja muumikeksejä sekä sipsejä.
Grillissä valmistui hampurilaisia, hot dogeja, kanaa, maissia, kasvisvartaita sekä sinihomejuustoherkkusieniä. Trendikästä pekoniraparperiakin oli tarkoitus kokeilla, mutta ähky iski ensin.
Ylläolevat kaksi kuvaa Eddien kummatädin PL:n kamerasta.
Nyt kyllä juhliminen saa vähäksi aikaa riittää; kakkuakin on mussutettu jo niin monta viikkoa, että lapsiparka piti jo viedä hammaslääkäriin hammassärkyä valitettuaan! Tunnin maanittelun, uhkailun ja kikkailun jälkeen hammaslääkärin onnistui kurkistaa suuhun sen verran, että hän uskalsi epäillä, ettei näkyviä reikiä ollut, mutta käski kuitenkin tuomaan muksun takaisin, jos valittaminen jatkuu… Auts. Huono äiti -pisteitä sen kun ropisee, kun pelkään, että hampaiden harjaus on omatoimisen kolmevuotiaan käsissä ollut ihan liian ylimalkaista eikä ole korvattavissa säännölliselläkään ksylitolipastillien mussuttamisella. (Tosin on myös mahdollista, että isopieni drama kingimme on huomannut, että hammassärkyä valittamalla saa heti äidin jakamattoman huomion, eikä hampaaseen ihan oikeasti satukaan. Ota tuosta nyt selvää.)
Lahjoiksi kolmevuotiaamme sai edellämainitun muumitalon lisäksi Playmobilin kierrätysauton, taikahiekkaa, vettä ruiskuttavan paloauton, kotibiologin ötökkätutkimussetin, jättikassillisen kaverin lasten entisiä pelejä, muovi- ja pehmoeläimiä, palapelejä, astioita, vaatteita ja kirjoja. Suosikeiksi niistä on tähän mennessä osoittautunut muumitalo, kierrätysauto, paloauto ja Tuomas-veturi -palapeli (ylipäätään Tuomas-veturi on juuri nyt sellainen lemppari, että olisi ehkä pitänytkin järjestää Tuomas-teemaiset synttärit). Taikahiekkaa en ole vielä uskaltanut päästää laatikostaan, ja yksi lahjapalapeli näyttää olevan kolmevuotiaalle aika kunnianhimoinen 500-palainen… 😉 Mutta näköjään tuo tiitiäinen koko ajan jatkaa kasvuaan, joten epäilemättä 500-palaiset palapelitkin ovat arkipäivää ennen kuin osaan kuvitellakaan!
Sylin täydeltä onnea, kaikista rakkain Eddiemme! <3 <3 <3
***
How many times can you celebrate a 3-year-old? At least four times, if you’re our Eddie! First we had a party for the Finnish family and friends in the summerhouse, then celebrated on the actual birthday with just Mummy and Daddy; next there was a party at the nursery with fairy cakes, candles and ”walking the Earth around the Sun” three times, and finally a Moomin-themed barbecue for the friends and family in Britain. No surprise then that the dear child has been complaining about toothache, after a few weeks of constant cake-munching. Yikes!
WAU mitä tarjoiluja! Vois ottaa itellekin tavotteeks pitää vähintään neljät juhlat, kun pöperöt näytti vaan parantuvan 😀
Hampaista, meille just hammashoitaja sanoi, että vasta 8-10-vuotiaana lapsen käden motoriikka on sellanen, että hampaat saa kunnolla pestyä. Eli vähintään kouluikään asti vanhemman pitäis tehdä vähintään jälkipesu, jos lapsi haluaa ensin pestä ite.
Meillä kans meinaa välillä mennä välipalanaposteluks, onhan se usein kivempi nappailla jotain pientä kun istua syömään kunnolla… mutta oon kans ajatellut että niin kauan kun ruuasta kieltäytyminen on yhteydessä nimenomaan niihin välipaloihin, niin koitan olla antamatta. Jos 5-6 kerrassa päivässä pysyis ne määrät kun suuhun menee jotain ruokaa, niin se ois kai ihan ok.
Onnea kolmevuotialle! Silmään osui 24-asteinen vesi! Onpa lämmintä! Niillä järvillä millä me olemmme kesän aikana olleet on ollut 20 jos sitäkään! Ps. tuon hammasasian suhteen tuskin synttärikakut mitään aiheuttavat, kuitenkin kerran vuoteen vaikka olisi neljään kertaan 🙂 Itse asiassa suurin paholainen on monet välipalat (erityisesti mehujuomat ja rusinat lainittava koska moni ei tajua että jos vaunuissa antaa syömistä niin aina tulee happohyökkäys ja rusinat erityisesti makeita ja tarraavat hampaisiin kiinni). Meidän hammaslääkäri sanoi että on nähnyt ala-asteiköisiä nukutushoidettavan juuri noiden jatkuvien välipalojen syönnin ja mehujen juonnin johdosta. Pysäytti kyllä.
Mä kyllä tunnen huonoa omaatuntoa just noitten välipalojen takia: muksu on ollut aina niin huono syömään, että oon sitten antanut välipaloja, että ”edes jotain söis”. Periaatteessa terveellisiä välipaloja, hedelmiä ja lasten sokerittomia patukoita, suolattomia naksuja ja sen sellaisia, mutta tietysti just noi rusinat on ipanan herkkua… :/ Yritän kyllä antaa Herra Hakkaraisen ksylitolipastillin välipalan jälkeen, mutta eipä sitä aina muista. Argh.
Vinkkinä että lapsi myös oppii todella nopeasti että saa välipaloja jos ruoka ei maistu. Jos tarjoat 3h välein ruoan niin ei hän nälkään kuole jos jättää toisinaan syömättäkin. Meillä esim tarjotaan toisena päivän ruokana sellainen mikä yleensä uppoaa ja toisena voi olla sellainen mistä ei tiedä. Hyvin on molemmat naperot syöneet tällä metodilla. Meillä on myös ollut kausia kun ruoka ei maistu hyvin, usein vanhemmat hermoilee turhan takia. Ja silloin siitä tulee lapsellekin valtapeli. Varsinkin uhmakausina. Ei hän varmasti ruuan eteen nälkään näänny.
Niin joo, ja kiitti onnitteluista! Ei meidänkään mökillä sentään vesi pysynyt 24-asteisena kuin tuon yhden hellepäivän, seuraavana päivänä se oli taas ”vain” 20 asteessa. Mutta ottaen huomioon sen, että vuosi sitten juhannuksena vesi taisi olla 16-asteista, en valita! 🙂