Muumijahdissa Kew Gardensissa

Tämä kevät on ollut Lontoossa siitä poikkeuksellinen, että supisuomalaisia muumeja on havaittu lyllertävän peräti kahdessa paikassa eri puolilla kaupunkia. Southbank Centren interaktiiviseen Adventures in Moominland -näyttelyyn en ole vielä päässyt, mutta onneksi se onkin ollut niin suosittu, että on saanut jatkoaikaa pääsiäisestä elokuulle. Kew Gardensin Moomin Adventures -luontopolulle kuitenkin ehdimme pääsiäisenä Eddien, mummin, kummin, Miehen ja kumminmiehen kanssa. 

Kew Gardens, viralliselta nimeltään Royal Botanic Gardens, Kew, on Unescon maailmanperintökohde ja Lontoon suurin kasvitieteellinen puutarha. Sen pitäisi kuulua jokaisen viherpeukaloturistin to-do-listalle, sillä 121 hehtaarin suuruisella alueella Lounais-Lontoossa on yli 30 000 kasvilajia kaikista maanosista ja ilmastoista, upeita kasvihuoneita, arboretum, pieni akvaario, gallerioita ja taidettakin. Pääsymaksu ei ole ihan kepeä, viitisentoista puntaa per naama (netistä etukäteen ostaen aina vähän edullisempi, ja siten välttää pahimman jonotuksenkin), mutta alle 4-vuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi ja alle 16-vuotiaatkin maksavat vain £2.50. Kew onkin erinomainen päiväretkikohde lapsiperheille, ja sinne pääsee paitsi metrolla ja paikallisjunalla, myös jokilaivalla Westminsteristä. Suosittelen hyvällä säällä! 

Muumipolku oli mielestäni kivasti toteutettu: portilta sai mukaansa muumisanomalehden, johon piti kerätä ”leimoja” (itse asiassa hankauskuvia, ööh, mitä ne on suomeksi? rubbing pictures) eri rasteilla. Rastien väli oli lyhyt, monesti edelliseltä näki jo seuraavalle rastille, ja ne oli isoin muumilipuin selkeästi löydettävissä, mikä oli sekä ipanoiden että heidän perässään säntäilevien vanhempien mieleen. Pusikkoonkaan ei tarvinnut polulta poiketa, vaan reitti seuraili Kew’n keväisiä nähtävyyksiä tulppaaniniityltä kirsikankukkien kautta mäntymetsikköön. Kaikki kuusi leimaa kerättyään sai ihkaelävältä Hemulilta vielä yhden leiman sertifikaattiin ja saattoi jatkaa muumipäivää näpertämällä villalangasta Haisulin tai sanomalehdestä Pikku Myyn taimiruukun. Hattivattejakin olisi voinut bongailla tukeista kasatun kiipeilytelineen tienoilta, tai tunnistaa Hemulille eri lintujen munia pääsiäisen hengessä. Meille kuitenkin riitti halaus Muumipeikolta sekä annos Muumimamman lettuja ennen kuin jatkoimme matkaamme syvemmälle isoon puistoon.

Hieman jos saa kritisoida, niin eihän noita hiton hankauskuvia kyllä ainakaan piirun verran alle neljävuotias paperiin saanut siirtymään… Yli nelikymppinenkin sai hangata hyvän tovin.

Muumipeikko oli sen lajin superjulkkis, ettei hänestä tämän parempaa kuvaa ehtinyt napata ennen kuin syli oli luovutettava toiselle.

Hemulilla oli sentään aikaa henkilökohtaiseen audienssiin.

Nuuskamuikkusen teltta. Tyyppi taisi itse olla kalassa, kun ei törmätty.

Muumipolku oli avoinna vain tämän pääsiäisen ajan, mutta riittää Kew’ssä ihmeteltävää, katseltavaa, juostavaa ja leikittävää ilman sitäkin – kaikkea japanilaisesta pagodasta puunlatvusten tasolle rakennettuun kävelysiltaan ja viktorianaikaisista jättiläispalmuhuoneista kivipuutarhoihin. Isoissa kasvihuoneissa oli Eddien mielestä kiva viilettää, minkä lisaksi tykkäsimme myös lummekasvihuoneesta, alppiruusujen kirjosta sekä mehiläispesää matkivasta The Hive – metalli-installaatiosta (joka vaihtaa paikkaa marraskuussa 2017; tulkaa siis kiireesti katsomaan, jos kiinnostaa). Anoppi ei malttanut olla ostamatta kasvimyymälästä itselleen pari elävää matkamuistoa Lontoosta, ja Eddie sai matkalta mukaan sekä muumikirjan (äidin löytö) että Maisa menee Lontooseen -kirjan (oma valinta, ja ai että sitä on sittemmin luettukin: joka ilta ja päivä, ja väliin aamustakin; osaapahan ipana nyt kotikaupunkinsa nähtävyydet ulkoa!).

Kahviloita ja ruokapaikkoja on Kew’ssä useita, ja niistä White Peaks -kahvilan vieressä on sekä ihan kelvollisen kokoinen leikkipuisto että osuvasti nimetty Climbers and Creepers -sisäleikkipaikka. Kätevää, kun ainakin osa seurueesta saa syödä lounaansa rauhassa kersojen juostessa itsensä läkähdyksiin. Omat eväätkin saa toki tuoda mukanaan ja pitää piknikiä missä lystää. 

Vaikka Lontoon keskustassakin on mainioita puistoja tiheämmin kuin monissa suurkaupungeissa (omat suosikkini lasten kanssa: Kensington Gardens ja sen valtava Diana Memorial Playground, Coram’s Fieldsin leikkipuisto Russell Squaren kupeessa sekä valtava Hampstead Heath pohjoisemmassa), Kew Gardens on silti päiväretken väärti upeiden kasvihuoneidensa, valtavan lajikirjon ja yleisen tunnelmallisuutensa ansiosta. Menkää ihmeessä, kun ilmojen haltia hymyilee, kaupoissa ahdistaa eikä museossa viitsisi viettää vielä kolmattakin päivää! 

***

We went to see the Moomin Adventures trail in Kew Gardens at Easter: met a few Moomin characters, saw a great many plants and a few fishes, and generally had a lovely day out. Eddie loved running in the big palmhouse and playing in the Climbers and Creepers soft play centre; the rest of us enjoyed the rhododendrons and the metallic The Hive installation. Missed the treetop walkway, though, which alone may take me back soon.