Neuvolakortti

Kun Eddie syntyi, äitini kaivoi arkistoistaan oman neuvolakorttini neljänkymmenen vuoden takaa. On ollut aika hupaisaa vertailla siitä äidin ja pojan kehitystä. 

image.jpg

Mutsi sai ekan hampaan näköjään jo viisikuisena, poju kuukautta myöhemmin. Kolmikuisena käännyin jo – kuten Eddiekin, joka alkoi selältä vatsalleen kiepsahtamisen joskus kolme- ja puolikuisena. Puolivuotiaana äiti on istunut tuetta, pojalla kestää hieman kauemmin.

image.jpg

Kolmen kuukauden ikäisenä olin ”mainio” lapsi. Kiva tietää.

image.jpg

Herremingud, olin alle puolivuotiaana jo melkein kymmenkiloinen pötkäle! Sen se teettää, kun kiinteät ruuat aloitettiin 70-luvulla niin aikaisin… Äitiyslomaa oli kolme kuukautta, joten sain näköjään rintamaitoa vain 2 1/2 kuukautta ja parikuisena vetelin jo soseita ja raasteita kuin vanha tekijä (vaikkakin ”oksentelee vielä”). Huhhuh. Vrt. Eddie oli puolivuotiaana 7,76-kiloinen, kevyempi kuin äitinsä nelikuisena!

Tällainen DDR:läisen kuulantyöntäjän alku sitä oltiin reilut puolivuotiaana. Onko yhdennäköisyyttä pojun kanssa?

katie_topless_on_floor_cropped.jpg

Ainakin posket ovat äidin peruja, eikö? 😉

IMG_0206.jpg

Onko teillä tallessa omat neuvolakorttinne ja löytyykö sieltä mitään hauskaa?

suhteet oma-elama ystavat-ja-perhe terveys
Kommentit (22)
  1. Neuvolakortti | Oulu Uutiset
    12.5.2020, 06:05

    […] Neuvolakortti – Aika kypsä äidiksi | Lily – Mulla on ihan samanlainen, vaaleanpunainen neuvolakortti (olen syntynyt 70-luvun lopulla). Sain sen myöskin äidiltäni, jotta voin omaksi huvikseni seurata omaa ja tyttäreni kehitystä. Muuten on menty aika samassa aikatalulussa kehityksen ym. suhteen, mutta tyttäreni on jatkuvasti 5 cm pidempi kuin itse vastaavan ikäisenä. […]

  2. Mulla myös oma kortti, mutta siinä tosi vähän tekstejä. Pituudessa nuo molemmat menevät kovasti edellä äitiään, olin vuoden ikäisenä 77 cm ja 9,9 kg, kun esikoinen oli 85 ja 14 kg. Ja kaksi vuotiaana olin itse 91 cm ja 14 kg, kun esikoinen 96 ja 16 kg. Kuriositeettina se, että mä olin 2vuotiaana pidempi kuin poikien isä, joka kuitenkin nyt on sen kunnioitettavat 189,5 ja minä ”vain” 173. Mutta tiedä sitten noista.

    Miehen (s. 72) neuvolakortissa ihmetytti se tuoremehun anto jo pienestä, mulla (s. 76) oli jo d-vitamiinitipat.

    Pakko kommentoida myös, että meidän pieni oli jo 3 kk:n iässä 68,5 cm ja 7090 grammaa. Eli aikamoinen hongankolistaja! On 3 cm pidempi kuin isoveli samanikäisenä, mutta 300 grammaa keveämpi ja päänympäryskin 1,5 cm pienempi. Molempien poikien korteissa viljellään termejä ”jäntevä”, ”aurinkoinen” ja ”pitkä”, mutta kuopus sai viimeksi myös maininnan ”varhainen kääntyjä”, se kun rupesi hommaan jo 2,5 kuukauden iässä. ITse olen kääntynyt nelikuisena ja esikoinen viisi.

    1. No, te tuskin kovin hentoisia poikasia saatte miehesi kanssa! 😉 

      Ollaan mekin jo vuonna 1972 näköjään saatu D-vitamiinia, tuota Vitolia. Mutta tuoremehuja,  juuh. Mahtanut mahassa möngertää…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *