Eerika kirjoitti viime viikolla kivasti kotipäivästään vauvan kanssa, mistä havahduin huomaamaan, etten olekaan aikoihin kirjoittanut meidän arjesta. Siispä toimeen: tällainen oli meidän arkimaanantai, kun Eddie oli seitsemän kuukauden ja 13 päivän ikäinen.

00.00 – 06.30 Heureka! Jätkä on nukkunut yli yhdeksän tunnin yöunet, toiset putkeen! (Kerron tästä lisää, jos hyvä sauma jatkuu vielä kolmannenkin yön.) Pari kertaa yön aikana on kitisty, kun unipussissa on tullut kiemurreltua poikittain pinniksen jalkopäähän, mutta kun olen siirtänyt muksun takaisin normaaliasentoon, uni on jatkunut ilman maitopulloa. Isin liikehdintä makuuhuoneessa kuitenkin herättää poitsun niin, että käyn vaihtamassa supermärän vaipan, siirrän Miehen lähdettyä pojan parisänkyymme ja teen pullon. Jässikkä juo desin ja kieltäytyy nukahtamasta uudelleen.

06.30 – 10.30 Väsytystaistelu – kirjaimellisesti – jonka aion voittaa. Eddiellä on sängyssämme viihdykkeenä tutti ja pari purulelua eikä uni tule silmään sitten millään. Sen sijaan jätkä harjoittelee äänijänteitään kimeällä aamulaululla. Äiti yrittää kuorsata vieressä. Tätä taistelua en aio hävitä, minähän en ennen kahdeksaa sängystä nouse. Lopulta taitaa käydä niin, että jässikkä nukahtaa uudestaan kahdeksan jälkeen – ja nukkuu ennätyspitkään, yli kymmeneen! Oho. Havahdun itse hereille 10.25 ja manaan hetken, menivätkö aamun suunnitelmat nyt uusiksi myöhäisen herätyksen takia: maanantaiaamun ohjelmassa voisi olla joko puistovaunujumppa, kahvittelut muiden alueen mutsien kanssa tai äiti-lapsijumppa lähikuntosalilla. Ulkona ei sada, kerrankin. Päätän yrittää salijumppaan, koska se alkaa vasta tunnin päästä.

Lounasfilosofi.

10.30 – 12.40 Nopsa aamiainen yhä yöpukuiselle Eddielle: monivilja-mustaherukkapuuroa päärynäsoseen kera. Nopsa aamiainen itselleni: kauralastuja pähkinöiden ja tuoreitten mustikoitten kera, omena-appelsiinimehua. Eddielle päivävaatteet: Maailman vahvin nalle -body, sukat, sukanpidikkeet, farkut, kuolalappu. Itselleni jumppavaatteet, joiden päälle heitän Suomesta ostetun toppatakin (ja löydän sen taskuista pari viikkoa kadoksissa olleet hanskat). Lisään vaippakassiin puhtaan tuttipullon ja parin desin korvikepullon, puen Eddielle villatakin, villasukat, myssyn ja fleecepuvun ja istutan hänet rattaisiin. Salille on vartin kärryttelymatka, ehdimme juuri ennen tunnin alkua. Tunnin ajan Edster makaa jumppamatolla salin sivussa ja jyystää vuoroin tuttia, mini-Sohvia, pikku toukka paksulaista ja rapisevaa kirjaansa. Puolen tunnin jälkeen turhan kovalla oleva musiikki ja mammojen jytkyntä alkaa olla jässikälle liikaa, hän alkaa ensin kitistä ja sitten kiljua. Otankin pojun matto-osuuden ajaksi vatsani päälle lisäpainoksi, välillä yritän pitää jätkän tyytyväisenä pärisyttämällä mahaa ja poskia. Loppuvenyttely menee silti suurimmaksi osaksi ohi, koska pikkutyyppi on saanut tarpeekseen. Tulkitsen sen näläksi ja yritän tarjota tunnin jälkeen maitoa pullosta. Ei kelpaa. Ostan itselleni salin kahvilasta smoothien ja lähden työntämään Eddieä kotia kohti.

12.40 – 15.15 Keksin käydä salin viereisessä lelukaupassa etsimässä Eddielle sopivaa palloa – olen juuri lukenut Burton L. Whiten vauvankasvatusoppaasta, että pallo alkaa olla tämänikäiselle muksulle paras lelu, ja olen tajunnut, ettei Eddie-paralla ole kuin yksi rugbypallo. Ostankin kaksi, punaisen nyppypintaisen ja isomman muovisen. Lisäksi haksahdan mainonnan uhriksi ja ostan kuminauha-puupalikkahäkkyrän vain, koska se on ”Multiple Award Winner”. Marakassejakin kyselen, mutta ovat loppu. Mallailen puisista eläinkirjaimista Eddien nimeä, mutta annan kuitenkin olla. Kyllä me tiedetään, mikä huone on Eddien (ja sitä paitsi hän yhä nukkuu meidän makkarissa ja käy omassa huoneessaan vain vaipanvaihdossa). Kotimatkalla päätän kävellä lähipuiston halki, jotta poitsu pääsisi kokeilemaan keinumista, mutta hän nukahtaakin rattaisiin. Kotiin päästyä hän nukkuu eteisessä rattaissa vielä liki kaksi tuntia ja päästää niin mutsinsa suihkuun, väsäämään lounaaksi caesarsalaatin, sterilisoimaan Miehen eilisiltana pesemät tuttipullot, lukemaan blogeja ja aloittamaan tämän kirjoituksen.

15.15 – 16.20 Rattaista alkaa kuulua ähinää, joten käyn kurkistamassa tilanteen: silmät auki. Yläkertaan vaipanvaihtoon: pikkukakat on tehty. Eddie pärisyttää tyytyväisenä kieltään. Lasken jässikän olohuoneen lattialle siksi aikaa, kun käyn sulattamassa hänelle (myöhäiseksi) lounaaksi kaksi jääpalaa Miehen rakkaudella valmistamaa kana-purjo-omenapöperöä ja yhden jääpalan talvikurpitsaa. Poju syö hyvällä ruokahalulla, kuten aina. Jälkiruuaksi kaksi kuutiota hunajamelonia ja yhden papaijaa, mikä sulaa ihan litkuksi. Alas sekin menee, mutta sotkuisemmin. Ruuan jälkeen lasken Eddien mönkimään olohuoneen lattialle, napsautan telkkarista päälle olympialaiset (vaihtoehtoina curling, jäätanssi ja kelkkailu; valitsen jäätanssin), siivoan keittiön ja panen tiskikoneen päälle. Teen itselleni mukin vaniljachaita ja annan Eddielle uudet lelut. Palloilla on se ärsyttävä ominaisuus, että ne pyörivät pois, Eddie oppii. Kuminauha-palikkahässäkkä on kiinnostavampi, mutta sekään ei jaksa innostaa kauaa. Poitsu kitisee, siirrän hänet kokeeksi lelukaaren alle, mutta kitinä jatkuu, joten vaippaa haistamalla totean vaipanvaihdon olevan jälleen ajankohtainen. Lapsukaisen sääret tuntuvat käteeni vähän viileiltä, joten vaihdan samalla farkut verkkarihousuun… tai no, trikoopöksyihin, jos ne vaikka olisivat lämpimämmät. 

Isin kana-purjo-omenapöperö talvikurpitsasoseen kera. Eddie likes.

Uudet lelut, vakava asia.

16.20 – 17.30 Yllättäen kitinä jatkuu vaipanvaihdon jälkeen ja paisuu lohduttomaksi itkuksi. Hämmennyn: nälkäkö jo taas, vai väsymys noin pitkien päiväunienkin jälkeen? Vai onko maha kipeänä, koska eilen poju sai ensimmäistä kertaa lampaanlihaa? Lämmitän pullollisen maitoa ja tarjoan sitä Eddielle sohvalla maaten. Jässikkä hieroo väsyneenä silmiään ja juo ahnaasti 150 milliä, lopettaa sitten. Uni ei kuitenkaan tule, vaan poju kiemurtelee sohvalla, sormeilee uutta häkkyrää ja pureskelee Sohvi-kirahvia. Äidin pärisyttelyt otetaan vastaan ihan iloisena. Ota tästä nyt selvä. Äiti kirjoittaa tätä blogipostausta yhdellä sormella, juo teetä ja pitelee kiemurtelevaa mittarimatoa sohvalla. Välillä harjoitellaan istumista, välillä köllitään, sitten pitää taas päästä kiemurtelemaan.

17.30 – 19.15 Ei unta, joten siirrän Eddien takaisin lattialle kääntyilemään, painelemaan ääntäpäästävien lelujensa nappuloita ja pureskelemaan kaikkea suuhun mahtuvaa. Kitinä jatkuu. Siirrän jässikän sitteriin (kokemuksesta tiedän, ettei tuossa mielentilassa voi harkitakaan hyppykiikkuun laittamista eikä keskittymiskyky riittäne kirjoihinkaan). Poju näyttää keskittyvän jäätanssiin, hytkyy, hihkuu ja jyystää sormiaan. Välillä hän kurkistaa hymyillen sohvalle, että onhan äiti vielä siellä. Okei, tänä iltana ei taideta tehdä mitään tämän kunnianhimoisempaa. Bloggaan siis sohvalla, kunnes jässikän ääntely alkaa muuttua vaativammaksi. Käyn lämmittämässä iltaruuaksi puoli kaupan purkkia juustoista pinaattiperunapaistosta, joka mikrossa muuttuu litkuksi. Keksin kiinteyttää sitä parilla lusikallisella raejuustoa. Poju syö pöperöä kärsivän näköisenä, mutta syö kuitenkin, kakoo ja avaa taas kiltisti suunsa. Koko kipollinen ei mene alas, mutten yhtään ihmettele: vaikka maku ei ole hullumpi, haju on kamala ja ulkonäkö vielä vastenmielisempi. Huono äiti palkitsee pääruuan syömättömyyden (no hei, pitää sen jotain protskua mahaansa saada, eikä noin pieni vielä ymmärrä temppuilla) jälkiruokajugurtilla, mango-vanilja näyttää olevan maku. Eddie ahmii jugurtin kuin viimeistä päivää – jätkä voisi elää pelkällä jugurtilla. Vähän vettäkin menee nokkamukista alas. Ai niin, ja pari suupalaa pitaleipää, jonka annoin lapsukaiselle hengenpitimiksi pääruokaa lämmitettäessä. Ruuan jälkeen haistan, että vaippahommat kutsuvat taas. Laitan samalla saunan päälle.

19.15 – 20.00 Mies tulee töistä tänään vielä normaaliakin myöhemmin, sillä hän on käynyt töitten jälkeen salilla. Eddie alkaa sätkiä ja hihkua innosta isin nähdessään. Mies kujertelee sohvalla hetken pojan kanssa, mutta tämän silmät alkavat vihdoin painua puolitankoon, joten on iltarutiinien aika: sillä aikaa kun Mies riisuu Eddien, minä lasken kylppärissä veden FlexiBathiin ja laitan makuuhuoneen valmiiksi, lasken verhot, siistin pinnasängyn, avaan unipussin, teen valmiiksi iltapullon. Mies kylvettää poitsun, minä ihailen idylliä vierestä ja avustan ojentamalla hammasharjan (menestys) ja nenäsuihkeen (ei onnistu tänä iltana). Kylvyn jälkeen Mies kuivaa Eddien, pukee hänet yöpukuun, laulaa iltalaulun ja juottaa iltamaidon. Sillä aikaa minä taittelen vauvanpyykkejä Eddien huoneessa ja ihmettelen, minne olen piilottanut pari lahjavaatetta, joiden muistelen olevan ihan kohta sopivia. Kahdeksalta Mies tulee itkuhälyttimen kanssa makuuhuoneesta kertomaan, että lapsi tuhisee unten mailla.

20.00 – 24.00 Tulen pyykit taiteltuani alakertaan kuulemaan, että Mies on ostanut Game of Thronesin kolmannen tuotantokauden DVD:t! Olemme visusti vältelleet kaikkea Game of Thrones -aiheista jo kuukausitolkulla, sillä sitä ei näytetty meidän omistamilla kanavilla. Pikaisen strategiapalaverin päätteeksi päätämme kuitenkin ensin katsoa telkkarista tulevan Amazon-dokkarin ja syödä tv-illallista. Jääkaapin konsultointi osoittaa, että seuraavaksi menee vanhaksi pari lohifilettä pestokastikkeen kera, joten sitä siis, pikariisiä ja pakasteherneitä. Saunaa ei tähän yhtälöön enää saadakaan mahtumaan, joten käyn kääntämässä sen pois päältä. Katsomme ekan jakson Game of Thronesia, juomme lasit punkkua ja syömme jälkiruuaksi suklaasoijavanukkaat. Illan lopuksi Mies keittää termospulloon vettä yöllisiä maitopulloja varten ja vie sen, korvikejauheen ja muutaman sterilisoidun pullon tarjottimella yläkertaan. Katson kymmenen uutisista lisää tulvaraportteja, kunnes painun yöpuulle minäkin puolen yhdentoista jälkeen. Poju tuhisee pinnasängyssään aamuneljään.

Heh, voittaako tällä dinnerillä Blogistanin tyylikkäin ateriakuva -palkinnon?