Hässäkän jatkuessa en ole saanut kirjoitettua viimeviikkoisesta perhevalmennuksen imetysoppitunnista, mutta ehtiihän sitä… Vaan mitäs enää tunnista muistankaan?

Ainakin meidän tunti alkoi paremmissa merkeissä kuin ystävälläni, jonka NCT-imetyskouluttaja oli ortodoksijuutalainen rouva, joka oli kieltänyt isiltä oppitunnille tulon ja äideiltä ruuan mukanatuomisen (koska hänen kotinsa oli kosher) ja joka esitteli imetystekniikkaa ilmapallon ja uunikintaan avulla! 😀 Siihen nähden meidän imetysope Joanna oli ihan softcore… Meillä isät saivat sentään hellitellä vauvanukkejakin koko tunnin ajan (minun Mieheni herätti pienoista hilpeyttä heijaamalla nukkea kuin oikeaa vastasyntynyttä, kun muut retuuttivat niitä kuin He-Mania).

Äitipää ei kiireviikon jälkeen oikeasti enää muista kaikkia yksityiskohtia, mutta perusasiat taisivat onneksi jäädä mieleen: tummy to mummy, nose to nipple, neuvottiin oikeasta imetysasennosta – siis tuoda lapsi rinnalle, ei rinta lapselle, ja kohdistaa vauvan nenä nänninpäähän, jolloin beibe muka automaattisesti kallistaa päänsä oikeaan imuasentoon. Muksun pitäisi ahmaista kitaansa koko nänni areolaa myöten, tai nännipihaa saa näkyä pikkuisen vauvan suun yläpuolella, mutta ei alapuolella. Vauvan pään ja vartalon pitäisi olla suorassa linjassa, jotta lapsi saa nieltyä kunnolla, ja poskien pitäisi pysyä pulleina, tai ote on jotenkin väärä. Paras imetysasento äidille on sellainen, missä vauvaa ei tarvitse liikaa kannatella: esim. maaten vauva vatsan päällä, sohvalla tyynyjen tukemana, lapsi kainalossa (okei, tässä sitä kai tarvitsee vähän roikottaa). Kuulemma mielikuvitusta saa käyttää itselleen sopivimman imetysasennon löytämiseksi. 

Opettelimme vastasyntyneen antamia vinkkejä siitä, että maitobaari olisi paree avata pikapuoliin: suun mutrustelu ja availu, maiskuttelu, käsillä kurottelu, sormien imeminen, yleinen levottomuus ja sätkiminen – nämä siis ennen kitinää ja suoranaista itkua, jolloin tissi olisi parempi olla jo paljaana ja ojossa. Vastasyntynyt syö kuulemma parin tunnin välein – kolmen tunnin ruokatauko on jo tosi pitkä – ja tyypistä riippuen ruokahetki saattaa kestää mitä vain vartista yli tuntiin. Vastasyntyneen vatsa on kuulemma vain (englantilaisen) pennin kokoinen! Siitä rankka ruokailurytmi. Pariviikkoisen vatsa vetää ”jo” kaksipennisen verran. 

Beibe kuulemma lopettaa imemisen itsestään, kun on kylläinen tai rinta on tyhjentynyt. Silloin voi varmuuden vuoksi tarjota toistakin tissiä, mutta antaa vauvan päättää, jatkaako imemistä. Eikä tuttia suositella käytettäväksi, ennen kuin muksu on oppinut imemään kunnolla.

Joannan mielestä rintapumppuja ei kannata haalia ennen kuin tietää, miten paljon sitä maitoa oikein alkaa tulla, ja muutenkin hänestä käsikäyttöiset pumput ovat ihan tarpeeksi päteviä useimpien imettäjien satunnaisiin tarpeisiin. Käsin pumppaamallakin onnistuu muka irrottamaan tarpeeksi maitoa yhden syötön tarpeisiin. Vastasyntyneelle ei kuulemma saisi tarjota pullosta maitoa (omaa tai korviketta) kuuteen ensimmäiseen viikkoon, jos haluaa varmistaa maidontulon lisääntymisen ja sen, että vauva ei ala suosia pulloa (josta on vähemmän työlästä imeä kuin rinnasta). Jos on pakko pitää taukoa imettämisestä, alkuviikkoina olisi parempi pullon sijaan tarjota maito lusikalla tai mukista. Maitoa pitäisi tulla lisää sitä enemmän, mitä enemmän vauva imee, ja vaikka aluksi sitä tulisikin vain tipoittain, lapsella olisi ensipäiviksi tarpeeksi vararavintoa kohdun peruja, joten liikaa stressiä ei ihan alkupäivistä saisi ottaa. Jassoo.

Rintamaitoa voi kuulemma säilöä alle 4-asteisessa jääkaapissa viitisen päivää tai pakastimessa puolisen vuotta. Pitää kuitenkin muistaa, että maidon koostumus muuttuisi ajan myötä: alkuviikkojen maito on paljon ravinteikkaampaa kuin myöhemmin. Samoin imetyksen aluksi tuleva maito on vetisempää kuin rasvaisempi ”jälkimaito” (vai millä nimellä sitä sitten suomeksi kutsutaankin, hind milk). Äidinmaitoa ei saisi koskaan lämmittää mikrossa, jolloin siihen saattaisi muodostua tulikuumia kohtia (öh, eivätkö ne sekoitu pulloa ravistemalla? Jäi kysymättä), vaan huoneenlämmössä seisottamalla. 

Sekin pitää muistaa, että vastasyntyneen paino joka tapauksessa laskee 10% ensimmäisen parin viikon aikana. Siksi vauvoja ei täällä punnita synnytyksen jälkeen seuraavan kerran kuin vasta pariviikkoisina. 

Joanna näytti meille myös, miltä eri-ikäisen rintamaidolla elävän vauvan vaipan sisältö näyttäisi: mustasta tervamaisesta mekoniumista vihreän kautta sinapinkeltaiseen. Kakkavaippoja pitäisi olla noin neljännestä elinpäivästä alkaen ainakin pari päivässä, pissavaippoja ainakin kuusi. 

Minua toisaalta huvitti, toisaalta huoletti se, miten helpolta Joanna sai koko imetysrumban kuulostamaan. Tiedänhän (sekä täältä Lily-mutsien kokemuksista että omasta lähipiiristäni), että imetys ja varsinkin sen aloittaminen ei tou-dellakaan ole kaikille kovin helppoa. Kun kyselin haavautuvista nänneistä ja maidontulon tyssäämisestä, Joanna sanoi imetysopettajan varmuudella, että haavautumat estäisi vauvan oikealla imetysotteella (puoli tissiä suuhun) eikä maidontulo lakkaisi, jos vain antaisi vauvan imeä. Hmm. Niinkö tosiaan?

Lopuksi meitä vielä kehotettiin miettimään, missä julkisissa tiloissa olisimme valmiita imettämään. Ryhmämme naiset olivat kovasti sitä mieltä, että melkein missä vain – ei ehkä julkisissa liikennevälineissä eikä yleisissä vessoissa. Ainakin meidän nappy valleyssa kahvilat oikein kilpailevat tuoreitten äitien ostovoimasta, joten näillä nurkilla ei pitäisi olla ongelmaa imettää missä parhaaksi näkee. Lain mukaankaan imettäjää ei saa syrjiä, vaikka nyrpeiltä katseilta lakikaan tuskin ihan joka paikassa suojaa.

Tahdon todellakin imettää, enkä vain julkisten tahojen painostuksen vuoksi. Se on vauvalle parempi, logistisempi helpompi ja taloudellekin edullisempi tapa pitää lapsi ravittuna. Toisaalta minua huolestuttaa yösyöttöjen jaksaminen ja se, että imettämällä ”omin” vauvan itselleni ja saan Miehen tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi. Ehkäpä jos imetys alkaa rullata hyvin, kuuden ensiviikon jälkeen voisin alkaa lypsää maitoa Miehenkin syötettäväksi? Onnistuisikohan? Vai pitääkö vauvan ja isän yhteisten tuokioiden rajoittua sylittelyyn, kylvettämiseen ja vaipanvaihtoon? 

***

Imetystunnin päätteeksi menimme perhevalmennusryhmän kanssa pubilounaalle. Oli ihan hauskaa bondata mimmien kanssa (miehet päätyivät heti baarin puolelle, naiset pöydän ääreen) ja jutella itse kunkin suunnitelmista. Emme näköjään ole ainoa perhe, jossa hulluna rempataan taloa ennen vauvan tuloa… Sen sijaan näytän olevan about ainoa mutsi joukossamme, joka edes harkitsee kestovaippojen käyttöä. Höh.