Suomessa vietetään Kirjan ja ruusun päivää huhtikuussa, mutta kuten jokaisen pienen brittikoululaisen ja -päiväkotilaisen äiti tietää, tänään on tällä saarella World Book Day, Maailman kirjapäivä. (Sinänsä hupaisa tuo ”maailma”-etuliite tuossa, sillä nähtävästi kaikkialla muualla maailmassa UNESCO:n kirjan päivää tosiaan vietetään 23.4. Täällä tapahtumaa koordinoiva järjestö on ”tarkan harkinnan jälkeen” päätynyt eri päivään, jotta se varmasti olisi tarpeeksi kaukana muista juhlapyhistä eikä osuisi viikonlopulle. Hmm.)

Kouluissa ja päiväkodeissa järjestetään tänään kaikenlaisia kirjallisuuteen liittyviä tapahtumia, lastenkirjailijat esittelevät teoksiaan kirjakaupoissa tulevana viikonloppuna ja koululaisille tarjotaan kirjoja ostettavaksi yhden punnan hintaan. Eniten päänvaivaa ja touhotusta aiheuttava haaste päivässä on kuitenkin sen karnevaaliosuus: jo viikkoja on Eddienkin päiväkodin ilmoitustaululla muistutettu, että tänään a) pitäisi pukeutua teemaan kuuluvasti, mutta b) mieluiten ikäkaudelle sopivaan loru- tai lauluaiheeseen eikä c) prinsessaksi eikä supersankariksi. 

Oli siinä noviisiäidille vähän miettimistä. Mikä olisi hyvä loru tai laulu, johon olisi helppo keksiä puku? Yritin pähkäillä, voisiko jo kotoa löytyvistä karjapaimen-, dinosaurus- tai rakennusmiesasuista keksiä yhteyden mihinkään loruun. Bob the Builder? Äh, en halunnut telkkarihahmoa, päivän tarkoitus oli nimenomaan korostaa kirjallisuuden merkitystä muun median puristuksissa. Jokin klassikkosatu? Tajusin, ettemme ole vielä oikeastaan lukeneet Eddielle klassikkoja Punahilkasta Rumaan ankanpoikaseen, ne tuntuvat vielä turhan pitkiltä lapsukaisen keskittymiskyvylle (monien vanhojen satujen väkivaltaisuudesta puhumattakaan…). Mites olisi jokin suomalainen loru tai laulu, jonka voisin printata paperille ja suomentaa selitykseksi? (Eddien päiväkoti tukee hyvin kaksikielisyyttä, nytkin sanottiin, että loru tai laulu voi olla minkäkielinen vain. Haluaisin kyllä nähdä hoitajat loruttelemassa kieli keskellä suuta vaikka puolaksi tai kiinaksi, Eduardon  hoitokavereiden kotikielillä.) Mikä olisi helppo mutta hauska?

Lopulta menin yli siitä, mistä aita oli matalin, ja tilasin Amazonilta leipurinasun. Olkoon sitten Pat-a-cake, pat-a-cake, baker’s man! Leipuri Hiivan kielisolmuilta sentään hoitajat armahdin.

Oli kyllä herttaista kävellä tänä aamuna päiväkotiin: matkalla tuli vastaan Lumikkia, noitaa, kettua, hiirtä, sutta, useampia Harry Pottereita ja tietysti niitä Batmaneja ja Hämähäkkimiehiä. (Meidän lähellä on alakoulu, joka ei näköjään rajoittanut kersojen prinsessa- ja supersankari-intohimoja.) Yksi Eddien päiväkotikaveri oli ”Big Red Bus”! Siinäpä tavoitetta meidänkin ensi vuoden Kirjan päiväksi – ja saattaapi olla, että busseista hurmaantunut Edmundo saattaa jo tänään halata kyseisen bussipojan laatikkoineen ihan ruttuun. 

Pat-a-cake, pat-a-cake, baker’s man,
bake me a cake as fast as you can!
Pat it and prick it and mark it with a B,
and put it in the oven for baby and me!

…ja vielä (A ram sam samin säveleen):

A big red bus! A big red bus!
A Mini, Mini, Mini, and a big red bus!
Ferrari! Ferrari!
A Mini, Mini, Mini, and a big red bus!

Vietetäänkö muun maailman päiväkodeissa teemapäiviä, jolloin pukeudutaan naamiaisasuihin? Ideoita ensi vuoden Kirjan päivän asuksi saa esittää! 

***

Eddie’s first World Book Day at the nursery posed a little challenge to his novice mother, but in the end we avoided superheroes and too obscure Finnish nursery rhyme characters with a little help from the Amazon costume department. Isn’t he an adorable little Baker’s Man?