Uusi kuu, uudet kujeet

Kävelyä lukuunottamatta en ole harrastanut sitten minkäänlaista liikuntaa ainakaan kuuteen viikkoon. Ekalla raskauskolmanneksella kävin sentään jonkun kerran pilateksessa, mutta sitten tulivat joulukiireet ja joulu, flunssa, vyöruusuepäily, selkäkivut ja ja ja… Saamattomuutta mitä saamattomuutta. 

Mutta huomenna alkaa uusi elämä! Aamupäivällä on ensin treffit personal trainerin kanssa, joka tekee minulle loppuraskauden ajaksi uuden saliohjelman. Toivomukset: lisää (vauvankannattelu)voimaa ylävartaloon, lisää jytyä keskivartaloon selän kunnossapitämiseksi ja (jos se ylipäätään on mahdollista) synnytyksen helpottamiseksi, lisää (vauvanhoito)staminaa. Ja illansuussa menen ensi kertaa mammajoogaan! Vähäks jännittää.

Mammapilatesta ja aquanataliakin voisin kokeilla, kun kerran molempia löytyy kävelyetäisyydeltä. Ja ehkä hypnobirthing-tunteja? Vähänkö on helppoa olla raskaana Lontoon kokoisessa kaupungissa, kun kaikki tuodaan kotiovelle.

pregnancy_yoga_classes.jpg

Kuva kopsattu täältä. Tämä saattaakin olla vaikein asana, johon joogatunnilla kykenen.

Suhteet Oma elämä Liikunta Terveys

Ai niin

Tiedättekö, mutsit, sen tunteen, kun joskus ihan vain pariksi sekunniksi unohtaa olevansa raskaana? (Tapahtuukohan niin äitinäkin? Että hetkeksi unohtaa olevansa äiti?) Kun ajattelee jotain ihan muuta ja sitten näkee itsensä peilistä tai törmää mahallaan pöydänreunaan ja muistaa taas, että ai niin, minähän olen raskaana? Ja ilostuu ihan älyttömästi moisesta itsestäänselvyydestä?

Ei mulla muuta. 

pregnant-woman-surprised.jpg

Kuva napattu täältä.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli