Kevytkidutusta kohtuuhintaan
Työpaikkani lähellä on varmasti yksi Lontoon halvimmista threading-paikoista. Pienessä kaksituolisessa kopissa kaksi intialaista tyttöä kuuntelee gujaratinkielistä radiota, tuoksuu valkosipulilta ja currylta, juoruaa ja siinä sivussa poimii asiakkailtaan ylimääräiset kulma- ja viiksikarvat pingotetulla puuvillalangalla. Ja laskuttaa kulmakarvojen threadingistä neljä puntaa! (Vrt. sama toimi Selfridgesillä £17 ja lähitavaratalossakin £10.)
Joskus olen miettinyt, osallistunkohan johonkin pahanlaatuiseen orjakauppaan käyttämällä tyttöjen palveluita hyödykseni, mutta iloisennäköisinä nuo keskenään aina rupattelevat eivätkä muutenkaan näytä kovin riutuneilta. Kauppa käy mainiosti ja asiakkaat tuntuvat yhtä tyytyväisiltä kuin tytöt, ja mikseivät olisikaan, noilla hinnoilla. Omatuntoni on siis puhdas, kunnes toisin todistetaan.
Mutta mitä ihmettä threading on suomeksi? Googlettamalla en löytänyt kuin kömpelöitä ilmauksia lankatekniikasta ja lankasysteemistä. Eikö Suomessa kulmakarvoja muka muotoilla, öh, lankatekniikalla? Itse tykkään tuosta huomattavasti enemmän kuin vahauksesta tai, herraparatkoon, nyppimisestä, johon kärsivällisyyteni ei riitä ollenkaan. Eihän se kivutonta ole, mutta sattuu ja punottaa vähemmän kuin vahaus eikä kuormita ympäristöäkään kuin langanpätkän ja parin desinfiointipumpulipallon verran. Suosittelen kokeilemaan, jos threading-taituri osuu, hih, kulmille.
.
Kuva napattu täältä. En siis ole minä. 🙂 Vähän eri meno on meikäläisen threading-paikassa…
