Oh I do like to be beside the seaside!

Jos Lontoossa on jokin virhe, se on kunnon vesistön puute. Se surkea ruskeavetinen noro, joka kaupunkia halkoo, on aika laiha lohtu Saimaan rannalla kasvaneelle ja Helsingin rantoja rakastavalle. Mutta onneksi on anoppi.

Vietimme juuri ihanan pitkän viikonlopun Eddien mummilassa Länsi-Englannissa. Kuten olen aiemminkin hehkuttanut, mummilan vierashuoneen ikkunasta aukeaa kirkkaana päivänä merinäköala – ja tällä kertaa keli oli viimeinkin sellainen, että viitsimme viedä pojusenkin ihmettelemään merenrantaa ja tekemään löytöjä laskuvedestä.

image.jpg

Ei ihan biksukeli. Somersetin rannikolla tuntuu aina tuulevan Atlantilta asti.

image.jpg

Mummin koira nautti rantaelämästä vähintään yhtä paljon kuin Eddikins.

image.jpg

image.jpg

Laskuvesi. Nousuveden aikaan tuollapäin aina välillä katoilee ihmisiä jäljettömiin, joten paree tietää, mihin aikaan rantsuun lähtee.

image.jpg

image.jpg

Ei ehkä parhaita ideoitani, saippuakuplien puhaltelu merituulessa, joka melkein sai hammaspaikat irtoamaan. Eddiekin on ihan ”mutsi, oot nolo!”

image.jpg

Muutaman mailin päästä tältä kivirannikolta on aika huikea jurakautinen kalkkikiviranta, joka on täynnä fossiileja. Siis ihan oikeasti täynnä. Ehkä ensi kesänä Eddie tykkäisi tehdä löytöjä siellä… Nyt äidin mielestä siistit näkinkengätkään eivät tehneet poikaan kummoista vaikutusta.

image.jpg

 Maailman toiseksi suurimmat vuorovesivaihtelut, kuulemma.

Eikä siinä vielä kaikki: paluumatkalla Lontooseen poikkesimme moikkaamassa entisiä kämppiksiäni, jotka nykyisin asuvat Etelä-Devonin yltiösöpössä rantakaupungissa. Parin vuorokauden sisään Eddie pääsi siis kokemaan Länsi-Englannista sekä pohjois- että etelärannikon!

image.jpg

Kolmen kilometrin hiekkaranta – ihana. Taustalla aasiratsastusta kahdella punnalla per ipana. Ööh, ehkä ensi kerralla.

image.jpg

image.jpg

Hätä keinot keksii: Eddie ratkaisi rantalelujen puuteongelman lainaamalla ranskalaisturistien frisbeetä. Yhteisen – tai minkään – kielen puute ei haitannut.

image.jpg

Galsan pohjoisrannikon jälkeen emme olleet valmistautuneet siihen, että etelärannikolla oli ihan oikea kesä (ja saatoimme saada paikallisilta vähän kummastuneita katseita). Nooh, eipähän tullut merituulessa vilu. 

 

http://youtu.be/XmJVXHLjVhk

***

Bank Holiday weekend – go west! Life is peaceful there, they say. We visited both North Somerset and South Devon coasts within 48 hours. Lovely for Eddie – though in the north it could’ve been a tad warmer and in the south we were a tad too warm in our Atlantic wind-resistant gear.

 

Suhteet Ystävät ja perhe Lapset Matkat

Maatilalla suurkaupungissa: Hackney City Farm (ja pyrähdys Geffrye-museoon)

Jotta lontoolaislapset eivät tyystin vieraantuisi maaseudusta ja kuvittelisi kananmunien kasvavan puissa, siellä täällä suurkaupungin liepeillä on pieniä kotieläinpuistoja ja kaupunkiviljelypalstoja. Meidän sivukirjastomme minipihakin on muutettu yhteiskasvimaaksi, ja läheisessä puistossa voi käydä ihmettelemässä peuroja, vuohia, kanoja ja papukaijoja. Every little helps, kuten sanonta kuuluu.

image.jpg

Tänään lähdimme nauttimaan aurinkoisesta päivästä Hackney City Farmille. Se on Haggerstonin puiston kupeessa toimiva pieni maatila, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Hoxtonin paikallisjuna-asemalta (jolla on hissit, eli lastenrattailla pääsee kätevästi). Tilalle on vapaa pääsy ja siellä on myös ihan houkuttelevalta näyttävä lounaskahvila. Me tosin päädyimme lounastamaan tilakäynnin ja leikkipuistoilun jälkeen Hoxtonin asemalta kulman takana olevassa Geffrye-museossa. Sekin on kelpo lapsiperheen retkikohde – vaikkakin soveltuu paremmin ehkä Eddieä vähän varttuneemmille muksuille.

image.jpg

image.jpg

image.jpg

Olin kuvitellut, että ipana ehkä aluksi vähän ujostelisi vapaana vaappuvia ankkoja, hanhia, kanoja ja kukkoja – mutta mitä vielä: hanhiparat saattoivat lievästi traumatisoitua Eddien juostessa kädet ojossa kiljuen niitä kohti heti rattaista vapauduttuaan.

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

Ipana olisi innoissaan kiivennyt lammasaitaukseen, jos ei vähän oltaisi toppuuteltu. (Suosittelen muuten farmille aika järeitä, mieluiten pestäviä jalkineita, kanan ja muiden eläinten kakkaa kun tietysti riittää.)

image.jpg

Vuohet ja aasit eivät välittäneet poseeraamisesta vierailijoille. Fair enough – ei Eddiekään erityisemmin välittänyt niistä, ankat ja kanat olivat paljon kiinnostavampia. 

image.jpg

image.jpg

Ehkä ensi kesänä jo rengiksi tilalle?

image.jpg

Sitten Haggerstonin puiston leikkikentän kautta lounaalle Geffrye-museoon:

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

The Geffrye Museum on entiseen vaivaistentaloon avattu kodin ja sisustamisen historiaan keskittynyt museo. Sangen kiinnostava, varsinkin kun muutama huone on jätetty 1800-luvun köyhäintalon aikaiseen asuun. Suosittelen opastettua kiertokävelyä, jolloin huoneista saa irti paljon enemmän! Melkein parasta museossa on myös se, että täkäläiseen tapaan sinne on vapaa sisäänpääsy. 

image.jpg

image.jpg

Kuten kaikissa museoissa täällä, myös Geffryessä on panostettu lapsiasiakkaiden viihtyvyyteen. 

image.jpg

image.jpg

Museon valoisassa lounaskahvilassa oli virkistävän erilainen lastenlista: ei tavanomaisia pestopastoja ja nuggetteja, vaan kalaa, voileipiä ja keittoa. Harmi vain, että päivän keitto (bataatti-linssi) oli ohutta litkua eikä maistunut jässikälle sitten yhtään. Ja kahvilan syöttötuolikin oli designin riemuvoitto ja parivuotiaalle jo liian pieni. Ei siis kuitenkaan ehkä ihan lempiruokalamme tämä.

image.jpg

***

Today we visited the Hackney City Farm. What a brilliant place for toddlers! Eddie loved running amongst the hens, roosters, ducks and geese, and looking at sheep, pigs, guinea pigs, rabbits, goats and donkeys (in all honesty, the latter two didn’t seem to impress him much). The farm is ten minutes’ walk away from Hoxton overland station and is free of charge. It has a cosy-looking café too – although we decided to lunch at The Geffrye Museum instead. Not sure if it was a smart choice, because their high chairs were too small for 2-year-olds and their soup too runny for Eddie to let it pass his lips. Oh well, the museum itself is lovely, at least…

Kulttuuri Lapset Matkat Suosittelen