Niin, ne vaalit.

Ei ollut vaalitulos ihan mitä toivoin. Ei edes mitä odotin. Sanoisinko, että ihan veret seisauttava? (Kuka on niin vanha, että tunnistaa viittauksen?)

Mutta tiedättekö mitä? Muutaman yön unien jälkeen, kaltaisteni punavihreiden kaupunkilaisten taivasteluja ja ns. tavalliseen kansaan itsensä identifioivien vastanokittelua seurattuani alan olla sitä mieltä, että ei se mitään. Pulinat pois. Kansa on puhunut. Näköjään joku, ja aika paljon useampikin kuin vain ”jokunen”, on näissä vaaleissa nähnyt asiakseen äänestää keskustaa ja perussuomalaisia, ja vaikka en itse ymmärrä, kuinka kukaan voi pitää niitä Suomen kirjavan puoluekentän kelvollisimpina puolueina – so what? Ei minun todellisuuteni ole kuin minun todellisuuteni, jokaisella muulla tämän pallon tallaajalla on oma kuplansa.

Eddie ja Eddien kuplat.

Olen edennyt/taantunut (näkökulmakysymys) jo siihen pisteeseen, että odotan tulevia hallitusneuvotteluja varsin innoissani: ehdottomasti persut hallitukseen! Helppoahan oppositiosta on huudella ja lupailla sitä, tätä ja tuota – toista on harjoittaa konsensuspolitiikkaa monipuoluehallituksessa ja kansainvälisessä ympäristössä. Haluan ihan oikeasti nähdä, miten perussuomalaisten kaikenkarvainen sakki siitä selviää keskustan eläkeiän ohittaneiden jäärien seassa. 

Onneksi (tätäkään en tou-dellakaan ennen vaaleja uskonut vielä myöntäväni julkisesti!) hallitusta näyttää olevan kokoamassa jääräpuolueen yllättävän malttimielinen tuntematon suuruus. Sallitteko vielä yhden mutu-arvion Sipilän persoonasta? Arvokonservatiivi, joo, mutta arvaisin myös, että lestadiolaisperheen vesana neuvotteluihin ja kompromissiratkaisuihin tottunut, rauhanomaista rinnakkaiseloa arvostava ja insinöörinä pragmaatikko. En uskalla toivoa, että tulevalla hallituskaudella esim. LGBT-asiat lainsäädännössä tulevat juurikaan etenemään, mutta toisaalta: onneksi tuli valittua myös se ennätysmäärä nuori räväköitä naisia ja vihreätkin saivat ryhmänsä hienoon kasvuun. Oppositio, pitäkää hallitus ruodussa ja älämölöä vähemmistöjen puolesta! (Tai sitten, jos vihreät uskaltautuvat jäärähallitukseen mukaan – huh, onnea matkaan ja kiitos uhrautumisesta yhteisen edun eteen.)

Myönnän toki: helppoahan tulevaa sirkusta on seurata täältä muutaman tuhannen mailin päästä. Netti-Hesarin otsikoita ja iltapäivälehtiä lukemalla saa niin pintapuolisen raapaisun Suomen poliittisesta todellisuudesta eivätkä Suomen sosiaaliturvan, verotuksen jne. muutokset koske minua (kunhan eivät keksi korottaa kesämökkien kiinteistöveroa ihan mahdottomiin), että on helppo vain hymyillä vinosti ja nyökytellä osaaottavasti ystävien valitusvirttä kuunnellessa.

Tietysti voi käydä niinkin hullusti, että persut osoittavat tulevalla hallituskaudella handlaavansa valtakunnanpolitiikan kommervenkit yhtä sujuvasti kuin hallitustoverinsa, valtiontalous kääntyy insinööriohjauksessa kasvuun eivätkä hallituspuolueet saakaan turpiinsa ensi vaaleissa. Siinä tapauksessa lupaan liittyä kulttuurieliitin riveihin repimään ihokastani ja ripottelemaan tuhkaa päälleni. Mutta nyt: bring it on! Suomella on viime aikoina tainnut mennä niin kehnosti, että tuleva hallitus, olkoon sen kokoonpano mikä tahansa, tuskin pystyy surkeampaan esitykseen kuin edeltäjänsä. 

Yksi pyyntö tosin – ei kun kaksi: ei pliis Hakkaraista eikä Elomaata valtioneuvostoon, eihän? Jokin tolkku tolkuttomuudellakin.

***

Well, the election result in Finland was not quite as I had expected… The conservative (lower case c) Centre party won as predicted, but the far right Finns became second and the Conservative (upper case C) Coalition party third. Their values, so far from my reality, must resonate with quite a few fellow citizens: a tad scary, and very sad. However, I’m rather excited about the government negotiations even if it means the far right will be joining the coalition (lower case c)! So easy to be radical in the opposition, but somewhat harder to fulfil election promises in a coalition government. I’m willing to bet my bottom dollar that four years in the government will either profoundly alter the far right Finns party or dramatically diminish its share of the vote. Now, bring on the circus! (Thank goodness I’m following from a distance.)