Tunnusta väriä!
Joko olet äänestänyt? Jos et vielä, kipin kapin nyt vaalikoppia kohden, vielä on melkein puoli tuntia aikaa!
Suomi ei ole ainoa maa, jossa jännätään paraikaa parlamenttivaaleja; Isossa-Britanniassa vaalipäivä on toukokuun 1. torstai eli tällä kertaa 7.5. Täkäläiset vaalit ovat tietysti tavallaan jännemmät kuin suomalaiset, koska enemmistövaalitavan vuoksi valtaapitäviä puolueita ei ole periaatteessa kuin kolme (konservatiivit, työväenpuolue ja liberaalidemokraatit), käytännössä kaksi (liberaalit ovat viimeksi olleet hallitusvastuussa vuonna 1922) ja niinpä vallan vaihtuessa politiikan suunta muuttuu huomattavasti radikaalimmin kuin konsensus-Suomessa – mutta toisaalta täällä vaalit ovat myös aika tylsät, koska vaihtoehtoja tosiaan on niin vähän eikä hallitusneuvotteluissa ole ollenkaan sellaista köydenvetoa ja pikkupuolueiden kosiskelua kuin Suomessa.
Vuosikymmenen mittaisen Thatcherin-jälkeisen haahuilun jälkeen konservatiivipuolue voitti viime vaalit karismaattisen johtajansa David Cameronin vetämänä, mutta vain niin nipinnapin, että ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan tälläkin saarella muodostettiin koalitiohallitus: liberaalit, yhtä nuoren ja karismaattisen johtajansa Nick Cleggin johdolla, ryntäsivät riemusta kiljuen toryjen hallitustoveriksi. Koalitio on ollut (IMHO, totta kai) aikamoinen katastrofi kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän yksityistämissuunnitelmineen ja luokkayhteiskuntaa pönkittävine varakkaita suosivine verotusjärjestelyineen, ja se on tainnut syödä erityisesti liberaalien kannatuksesta leijonanosan. Silti kukaan ei kai ihan oikeasti usko, että työväenpuoluekaan tulee nämä vaalit voittamaan ei-yhtä-karismaattisen-vaikkakin-myös-nuoren-polven-edustajan Ed Milibandin ohjaamana. Täällä pelätäänkin, ehkä ihan aiheesta, äärioikeistoa kosiskelevan UKIP:in (UK Independence Party) jytkyä, josta viime kevään paikallisvaaleissa saatiin jo jonkinmoista osviittaa.
Ed Milibandin isoveli David kisasi hänen kanssaan työväenpuolueen johtajuudesta nelisen vuotta sitten ja hävittyään karkasi järjestöduuniin ulkomaille. Jos minulta kysytään, Davidista olisi saattanutkin olla kaimansa haastajaksi. Mutta minultahan ei tietysti kysytä; kiinnostukseni brittivaaleihin on puhtaasti akateemisella tasolla. Ulkomaan kansalaisena omistan äänioikeuden Britannian EU- ja paikallisvaaleissa, mutta parlamenttia joudun/pääsen äänestämään passin perusteella. Ihan ymmärrettävää, sillä kyllähän valtion politiikan suunnan päättäminen pitää olla valtion kansalaisten hallussa – mutta kieltämättä tilanne aiheuttaa näin 15 vuoden ulkomailla asumisen jälkeen aika kiivasta päänrapsutusta.
Totta kai käytän äänioikeuttani aina kun sitä pyydetään (hei haloo, ihmiset ovat kuolleet äänioikeuden edestä! Ja minusta nyt vain on aika tympeää valittaa asiaintilasta, jos ei edes yritä vaikuttaa – tosin sallin esim. ulkosuomalaisille usein mahdottomat etäisyydet äänestyspaikalle ihan kelvolliseksi syyksi skipata vaalit), mutta aika hakuammuntaa sen oikean ehdokkaan löytäminen alkaa nykyään olla. En siis enää todellakaan ole perillä (lue: jaksa seurata) kaikista päivänpolttavista kysymyksistä Suomen poliittisella kentällä – enkä varsinkaan vaalipiirissä, jossa olen itse asiassa asunut viimeksi 18-vuotiaana (a long story). Sote-uudistus? Nato-jäsenyys? Tasa-arvoinen avioliittolakikin olisi varmaan mennyt minulta ohi, jossei sitä olisi täällä blogeissa ja Facessa niin rummutettu. Ja minä sentään opiskelin valtiotieteitä. Apua.
Onneksi on vaalikoneet. Tai onneksi ja onneksi: jaksoin tehdä Ylen ja Maikkarin testit ja sain aiiiivan erilaiset tulokset, hih! Mutta valitsin sitten tälläkin kertaa ehdokkaani pienimmän pahan periaatteella seuraavan hyväksi koetun linjauksen mukaan:
- Puolue
- Sukupuoli
- Ikä
- Suhteellisen samanlainen elämäntilanne kuin itselläni
- Vaalikonemielipiteiden ja ehdokkaan omien webbisivujen mukaan ei räikeän erilaisia mielipiteitä tai itseäni ärsyttäviä tyyliseikkoja.
Niinpä riipustin pääsiäisen Suomen-lomalla heti ennakkoäänestysuurnien avauduttua lipukkeeseeni vihreitä edustavan itseäni hieman nuoremman parin lapsen äidin numeron. En tiedä, onko hänellä kummoisetkaan mahdollisuudet päästä läpi, mutta ainakin annoin ääneni puolueelle, jolle toivoisin huomattavasti nykyistä enemmän sananvaltaa eduskunnassa. (Vaikkakin isäni, jos tämän lukee, nyt kyllä pudistelee päätään aika rivakasti. No, isukin kanssa en ole tainnut äänestää samaa puoluetta vielä yksissäkään vaaleissa.)
Vaaliuurnat ovat vielä hetken auki, kun tätä kirjoitan, joten on ihan luvallista spekuloida. Mitenkäs arvelette, että vaaleissa käy? Itse olen ollut vakaasti (hah, kun tätä em. asiantuntemusta niin rutkasti on) sitä mieltä, että persujen jytky on jo koettu ja paluu arkeen saa koittaa – vaikka kyllähän nuo toiset armon arvokonservatiivit, keskusta, taitavat potin kerätä itselleen ja hallituksen muodostaa; todennäköisimmin kristillisten, tietty ruotsalaisten ja demareitten kanssa. Vai porhaltaisiko kokoomus sittenkin imago-ongelmaisten demarien ohi? Viime hallitus taisi olla aika katastrofi, mitenkähän paljon se painaa vaakakupissa? Kohta nähdään.
Lontoon merimieskirkolla olisi tänä iltana vaalivalvojaiset Suomen telkkarikanavien äärellä. Hitsi, kun tekisikin mieli sinne! Mutta taitaa jäädä haaveeksi: ”Kulta, haittaisiko sua, jos lähtisin illaksi puolentoista tunnin matkan päähän juomaan lonkeroa ja jännäämään vaaleja ja tulisin taksilla kotiin joskus aamuyöstä? Ei varmaan paljon maksais. Ai ei haittais vai?” – Onneksi on netti. (Olisipa nettiäänestyskin.)
http://youtu.be/qJjaIG4lhCs
Ei klisee, vaan klassikko: miten mekin tätä opiskelijavappuina hoilattiin! Oi niitä aikoja.
***
Election day! In Finland, that is. I used my vote during the pre-election on Easter holidays in Finland – so easy nowadays, when you can vote almost anywhere for a week before the actual polling day. Can’t say I know the Finnish political field very well any more, but thankfully there are plenty of ”polling machines” online to help one choose their most like-minded candidate. In Finland, you see, the electoral system is based to large multi-member constituencies and a reasonably complicated open party-list proportional representation (the d’Hondt system). I predict that my Green candidate won’t be elected, but I hope my vote will at least benefit the party. The Centre party will most likely win this Finnish election, and I also predict that they will invite the Social Democrats, the Christian Democrats and the Swedish Party to form a coalition. Let’s just hope the far-right will have had their moment already and will now be fading out… Won’t happen on this scepter’d isle in May, will it?
