Jälkiviisastelua kolmekymppiselle Katielle
Kun olen lueskellut muitten lilyläisten minkä neuvon antaisit kymmenen vuotta nuoremmalle itsellesi -postauksia, olen toden totta tuntenut ikäni. Vuosikymmen sitten minä olin jo ihan ihmisenikäinen, asuin jo Lontoossa, olin ollut työelämässäkin iät ja ajat. Ihan totta, kymmenen vuotta sitten oli ihan äsken.
Irtoavat ne elämänviisaudet silti minultakin. Siispä, kymmenen vuoden takainen Katie, nyt kuulolle!
– First & foremost, se tyyppi, joka kohteli sinua kaltoin viime kesänä. Et voi sietää jätkän naamaakaan, mutta usko pois, vielä se päätyy kosimaankin – ja sinä vastaat ”are you sure?” Selviätte molemmat helpommalla, jos et yritä vältellä heppua ihan joka kokkareilla; mutta anna sen kiemurrella ja pyydellä anteeksi, sen se tekee hyvin.
– Toiseksi, kun sitten päätätte lisääntyä ja täyttää maan, se ei käykään ihan käden käänteessä. Mene tutkimuksiin heti. (Vaikkakin, jos nyt kuitenkin käy niin, että saatte lapsen vasta hedelmöityshoitojen tuloksena nelikymppisinä, ylitä olla surematta etukäteen: hoidot onnistuvat ja saatte maailman ihanimman muksun. Juuri häntä ei olisi syntynyt, jos ette olisi joutuneet hoitoihin.)
– Matkusta. Yritä joo säästää rahaa, olet siinä ihan surkimus, mutta matkusta silti. Mene vaikka Intiaan, niin pääset haikailemasta sen perään. Australiaan pääset, kun alat taas olla sen edellämainitun tyypin kanssa.
Kun tähän hätään ei parempaakaan vuosikymmenentakaista otosta tietokoneen uumenista löytynyt, niin kopsataan sitten lehtikuva… Kaikkea sitä on tullut leipänsä eteen tehtyäkin!
– Töissä on nyt ihan kamalaa, mutta yritä niellä ahdistuksesi – ei kestä enää kauaa, kun löydät mahtavan uuden duunin. Sitä paitsi tässäkin byroossa on upeita tyyppejä, joista tulee kavereitasi, ei tämä siis ihan turha keikka ole ollut. Ja hei, kun töihin tulee suulas skottityttö, sen sijaan että menetät hermosi totaalisesti sen pulinaan, yritä ystävystyä mimmin kanssa. Selviät vähemmällä työketutuksella ja ilman pomon puhuttelua.
– Vaikket tätä uskokaan, olet juuri nyt kauneimmillasi. Nauti siitä. Mutta vie se pitkä pinkki hameenhuitula kirpparille, se ei pue edes sinua.
– Älä lainaa Vaginamonologejasi sille yhdelle kesäkollille. Se ei palauta kirjaa koskaan ja sinua ketuttaa koko tyyppi niin, ettet tule hommanneeksi uutta kopiota. (En silti sano, että älä päästä koko kutaletta petiisi, koska, jestas, seksi sen kanssa on käsittämätöntä. Mutta tyyppi on muuten syvältä, joten älä toivo äläkä suunnittele mitään. As if.)
***
The editorial team asked how we bloggers would advise ourselves of ten years ago. My advice: Forgive your future husband earlier. Go to see a doctor. Travel. Don’t stress about work – you’ll find a better one soon enough. Enjoy your beauty. And don’t lend your Vagina Monologues to anyone just because you had a great time in the sack with them.
