Sweeeeeeep, vol. 2
No eihän se torstainen käynnistysyritys mitään saanut aikaan, ei edes harjoitussupistuksia. Käytiin sitten kokeilemassa onneamme uudestaan tänään.
Toinen kuvankaunis, pienikätinen espanjalaiskätilö Sabrina, virtsakoe OK (ei virtsatientulehdusta, by the way), verenpaine 118/59. Ruumiinlämpökin mitattiin tällä kertaa: 36.8 astetta. Eddie oli siirtynyt loikoilemaan vasemmalle puolelle eli ideaaliasentoon synnytystä silmälläpitäen. No, ehtii se siitä vielä kiepsahtaa moneen kertaan… Eikä tyyppi ole vieläkään kuin 3/5 laskeutunut.
Sama rutiini, mutta tällä kertaa tuntui hitusen ikävämmältä, liekö syynä viimekertaisesta hellät paikat, kätilön otteet vai jokin muu. Mutta pari minuuttia se taas vain kesti, joten kyllä minäkin.
Sabrina totesi kohdunsuu olevan nyt pikkiriikkisen auki, muttei tarpeeksi, jotta hän olisi saanut sormensa kunnolla sisään ja pyöräyttämään lapsivesipussia irralleen. Puuh. Kokeilemme siis vielä kerran, tiistaina, ennen lääkkeellistä käynnistystä. Sain käskyn pysytellä liikkeellä, käydä kävelyillä, ravata portaita ylösalas ja pomputella jumppapallon päällä; jospa ne työntäisivät muksua paremmin lähtökuoppiin, mikä sekin venyttäisi kohdunsuuta auki. Harmi vain, että olen niin rättipoikki huonosti nukuttujen öitten jälkeen, että mieluiten vain lööbaisin sohvalla tai ehkä aurinkotuolissa…
Alan henkisesti valmistautua siihen, että lääkkeelliseksi käynnistämiseksi tämä menee. Ja sekin alkaa arveluttaa. Pitikö siihen nyt suostua, kyllä kai lapsi tulee ulos sitten kun valmis. Se istukkaongelmien riskikin on yli nelikymppisillä vain vähän suurempi kuin nuoremmilla… Pitäisikö vain antaa Eddien olla ja kypsytellä rauhassa?
Äh, taidan mennä leipomaan rahkapiirakkaa.
Kuvat liittyvät synnytyksen käynnistämiseen kuin hajuvesi kaurapuuroon, mutta pitipä nyt tallentaa jälkipolville pihamme tuoreinta kukkaloistoa. Nuo unikot! Ja ruusut! Ritarinkannukset ja iirikset! Tuo viininpunaiseen vivahtava kärhökin kukkii ensimmäistä kesää ja on paljon kauniimpi kuin odotin – sen piti olla kuvien perusteella fuksianpunainen!
Yhä yhtenä kappaleena? Eddie ei taida tietääkään kuinka moni täällä oottelee! 🙂
Yhä, yhä! Ihanaa kyllä, että on kannustusjoukkoja… mutta tarinan päähenkilöä sekään ei näytä hetkauttavan.
Eddieeeeeeeeeeeeeeeeeeeee tuuuuu joooooooooo!