Tag: ihan pihalla

Siperian Ella kirjoitti juuri koskettavasti vanhempiensa vanhenemisesta ja haurastumisesta. Itselläni se ei ole vielä ajankohtaista, Eddien suomalaiset isovanhemmat nauttivat eläkepäivistään ja porskuttavat täydellä teholla ties missä harrastus-, kyläyhdistys- ja vapaaehtoistyötoiminnassa, mutta Miestä on asia alkanut askarruttaa. Hänen äitinsä on liki kahdeksankymppinen, on kärsinyt jo pitkään reumatismista ja asuu monen tunnin ajomatkan päässä lapsistaan (Miehen isä […]

Vähän on taas kiirettä pitänyt. Sitten viime päivityksen ollaan… Ploughman’s lunch, perienglantilainen lounas. Ehkä vatsaflunssan sijaan sainkin salaatista lievän ruokamyrkytyksen..? …käyty moikkaamassa bloggarikollega Suklaasydäntä ja hänen suloista tytärtään, lounastettu al fresco viihtyisässä teepuodissa Palmer’s Greenissä ja jatkettu keinumalla lähipuistossa… …halailtu vessänpönttöä (äiti) ja jätetty viehkoja oksujälkiä sinne tänne (poika), niin että mutsi on saanut pohdiskella, […]

Nyt kun keltaisten kukkien eli takapihamme mimosan ja puistojen narsissimerien aika alkaa olla koettu, on meidän kulmilla koittanut valkoisten kukkien kausi. (Ja ainakin kolme viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna.)  Huomasin tänä aamuna, että takapihan iso kirsikkapuu on kukassa. Vaikea sitä on kuvata taivasta vasten kännykkäkameralla, mutta trust me: on se.  Samoin kukkivat atsaleat, narsissit, kasvilavojen […]

Makailen tässä sängyllä blogeja lueskellen, kun olen saanut juuri Eddien tuhisemaan päiväunille. Silmännurkassa vilkkuu outo valoilmiö: Jep! Takapihan mimosa on kukassa! Yli kuukautta aiemmin kuin viime vuonna.  Eipä silti, ei täällä talvea ole oikein ollutkaan, neljän kuunkierron mittainen sateinen marraskuu vain. Ei ihmekään, että luonto heräilee jo. (Oman kasvimaan rucolaakin syötiin viime viikonloppuna.) *** Our […]

Minä en ole syksyihmisiä. Voisinpa jopa mennä niin pitkälle, että voisin julistaa vihaavani syksyä, sillä se tarkoittaa pimeitä aamuja ja iltoja, sadetta, kurjaa harmautta ja talven odotusta. Talvi olisi muuten vielä syksyäkin pahempi, mutta talven alkaessa ainakin tietää seuraavaksi kevään koittavan ja jo joulun aikaan päivät alkavat pidentyä. Mutta syksy, se vain tuntuu loputtomalta. Minusta […]

Kesäkuvahaasteesta on hyvä loikata syyskuviin. I ♥ mun takapiha! Tai Miehen pienten karvaisten kätösten työtähän tämä kaikki on, mutta koska hän ei ole täällä reviiriään puolustamassa, minä otan mielelläni kunnian. Avioliitossa jaetaan kaikki… Kolme vuotta pihamme perällä on kitunut omenapuunpätkä, jonka kuvittelimme olevan koristeomenapuu, koska se tuotti vain pari hapanta peukalonpäänkokoista hedelmää vuodessa. Tänä keväänä Mies lykkäsi […]

Koska kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, sen sijaan, että yrittäisin sanoin kuvailla vauva-arjen ensi päivien ihmeellisyyksiä, lähetänpä näin aluksi vain muutaman seesteisemmän kuvan: 😉 Strategisesti rajattu kuva muutaman minuutin ikäisestä Eddiestä. Äitiä taidetaan vielä kursia kokoon sinisen verhon toisella puolen… Muutaman tunnin ikäinen Eddie. Jäljet kasvoissa pihtisynnytyksestä, nyt jo melkein kadonneet. Melkein vuorokauden ikäinen […]

No eihän se torstainen käynnistysyritys mitään saanut aikaan, ei edes harjoitussupistuksia. Käytiin sitten kokeilemassa onneamme uudestaan tänään. Toinen kuvankaunis, pienikätinen espanjalaiskätilö Sabrina, virtsakoe OK (ei virtsatientulehdusta, by the way), verenpaine 118/59. Ruumiinlämpökin mitattiin tällä kertaa: 36.8 astetta. Eddie oli siirtynyt loikoilemaan vasemmalle puolelle eli ideaaliasentoon synnytystä silmälläpitäen. No, ehtii se siitä vielä kiepsahtaa moneen kertaan… […]

Mitä lie sinikelloja – takapihamme ainoa luonnonkukka, joka on saanut jäädä paikoilleen. Laventeliruukut ovat menossa olohuoneen ikkunalaudalle, kunhan etupihan kunnostustyöt on saatu finaaliin. Miehen suosikki, sormustinkukka ritarinkannus (kiitos, Piivi!). Jaa mitäkö tuo peili tekee pihamuuria vasten? Se on entinen kylppärin peili, josta Miehellä on visio rakentaa ”jotain ovelaa” takapihalle. Aika näyttää, mitä. Iiriksiä, siis kurjenmiekkoja, […]

…on tietysti kutsua vieraita kylään. Paniikkisiivoaminen, -pihankunnostus ja -leivonta viikolla, jolloin vakisiivooja on estynyt tulemasta, varmistaa sen, että talo on tämänkin viikon asuttavassa kunnossa – jopa leivontasession jälkeen. Ja jos ilmat pysyisivät yhtä mainioina (huomiseksi luvattu 23 astetta!), voisimme ehkä jopa illallistaa vastapuunatulla, mäntysuovantuoksuisella terassilla… Kyllä tästä vielä kesäpiha saadaan. Valkoista, valkoista. Jos olisin saanut […]