Vaarallinen juhannus, Brexit Edition

Niinhän siinä sitten kävi. Olen jauhanut kuluneen viikon politiikkaa Facebookissa ja naamatusten niin, ettei enää kykene. Idiootit. Onneksi lapsellani on kaksoiskansalaisuus, hänen tulevaisuuttaan ette pilaa. Ja meillä on melkein talviasuttava mökki EU-maassa, pakenemme sinne, jos muukalaisvihamielisyys rakkaassa Lontoossammekin yltyy sietämättömäksi! 

Ah, mökki. Kaiken katastrofin keskellä saimme taas juhannuskylään kahdeksan rakasta ystävää (ja koiran), täällä kertaa kaukaisimmat vieraat Englannista asti. Grillattiin, lämmitettiin talven aikana rempattua rantasaunaa, pulikoitiin 20-asteisessa vedessä, opeteltiin ajamaan moottorivenettä (= Mies opetteli), raahattiin rautapata harjun päälle juhannuskokoksi ja paahdettiin vaahtokarkkeja, heitettiin mölkkyä, läiskittiin hyttysiä. Brittivieraat ihastuivat Afrikan tähteen ja pääsivät venekyydillä paikalliseen kansankuppilaan todistamaan, kuinka humalaisille Suomessa vielä tarjoilu pelaa. Eddie oppi karkaamaan terassilta rannan suuntaan heti, kun silmä vältti, mikä on aiheuttanut jo muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen. Rio de Janeirosta 14 vuotta sitten ostamani riippumatto saatiin paikoilleen tällä kertaa jopa ennen juhannusta, ja ipana oppi rakastamaan siinä köllöttelyä. Oppisipa vielä olemaan keikauttamatta itseään siitä kanervikkoon. 

No se uusi vene. <3 Ystävä ehdotti nimeksi Moominsummer Madnessia tämän hullun Brexit-juhannuksen kunniaksi. Saa nähdä, ottaako tulta.

Lappeenrannan ensimmäisen pienpaahtimon kahvia, nam! Harvemmin sitä kahvia on lesousasteella myyty.

Rantasaunan uudet lauteet ja uusi kiuas (plus uusi väliseinä, josta ei kuvaa), isäni kevään aikana uudistamat. Hyvin löylytti.

Seuraavaksi kai uuden laiturin hankintaan…

Mies ja englantilaisvieraat matkalla baariin. Eivät saaneet turpiinsa paikallisilta eivätkä edes ajaneet karille; onnistunut reissu siis.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla mökillä on seesteistä, ilma seisoo, järvi on peilityyni. Kaivonkannen alle pesiytynyt ampiaisyhteiskunta pitää meteliä, metsämansikat ja mustikat ovat kypsyneet, villivadelmia odotellaan. Mies ei ole vieläkään ehtinyt pyöräretkelle kaikilta nikkarointisuunnitelmiltaan (Top 5 to-do list: 2 hyttysverkko-ovea, leikkipaikan rakentaminen hiekkalaatikkoineen, keinuineen ja liukumäkineen, terassin uusiminen ja laajentaminen, aittojen maalaus sisältä, rantasaunan maalaus ulkoa – totuuden nimessä ensimmäistä lukuunottamatta kaikki nämä hommat jätettäneen suosiolla ensi vuoteen/vuosiin). Minä en ole vieläkään ehtinyt aloittaa ensimmäistäkään varaamistani kesäkirjoista enkä ole leiponut yhtään mustikkapiirakkaa enkä mansikkakermakakkua. 

Uusia jäätelömakuja olemme sentään ehtineet testaamaan.

Vähänkö siistiä, että paras lapsuusystävä pääsee soutamalla kylään!

On meillä ihana, ihana mökki. Vaikka kaikki menisi parin seuraavan vuoden aikana persiilleen, mökistä tuskin joudumme luopumaan. Muutetaan sitten vaikka maata töitten perässä ja lamaa karkuun, mutta kotiseudulle Etelä-Karjalaan pääsee aina lataamaan akkuja. 

Ai niin, kunhan Sosnovyi Borissa ei vain poksahda.

Sekin vielä. 

***

In the midst of post-Brexit referendum chaos, we received eight guests and a dog to spend Midsummer with us. A great distraction! I’m so thankful we have this haven of peace and quiet (if we so choose; DH’s DIY to-do list is growing longer by day), even if the rest of the world goes crazy, London becomes an unbearable place to live and we foreign vermin have to emigrate. (I must point out I’m the only foreign vermin in our family – but I have this foolish hope my husband and son will follow me if my life turns too sour in the Old Blighty.)