Viikko järjestyslukuina
Kuluneella viikolla teemanamme ovat olleet järjestysluvut. Nimittäin:
Maanantai
Viikko alkoi syksyn ensimmäisellä suomenkielisellä pallerokerholla Lontoon ruotsalaisella kirkolla. Sinne mentiin King’s Crossin aseman kautta. Ai että tykkään tuosta vastarempatusta asemasta. (Se Harry Potterin King’s Cross koristeellisine kellotorneineen on itse asiassa viereinen St Pancras.)
Tiistai
Eddien kolmas hiustenleikkuu. Vähän lyhyt.
Keskiviikko
Ensivisiittimme uuteen kahvilaan tässä lähellä. Jässikkä tykkäsi neonvaloista mutta ei ruuasta.
Torstai
No se päiväkodin aloitus, eli ensimmäinen ja toinen aamu. Ihan hyvin meni. Tästä lisää, kunhan alan uskaltaa jättää ipanan sinne itsekseenkin.
Perjantai
Ensimmäisen päiväkotiviikon päätteeksi koko perheen toinen visiitti Ilmavoimamuseoon. Tällä kertaa ehdittiin käydä läpi sekä ensimmäinen että toinen maailmansota ennen ipanan pimahtamista.
Lauantai
Eddien eka mielenosoitus. Turvapaikanhakijoiden puolesta, tietysti. Oli mahtavaa, kunnes tuli pissahätä (äidille ja seurueen isommille lapsille).
Sunnuntai
Ja lopuksi vielä neljäskymmeneskolmas. Voi jestas. Juhlimme synttäreitäni naapureiden kahdennenkymmenennenviidennen (eli hopea-)hääpäivän merkeissä juhlalounaalla, josta sain muistoksi kukkakimpun. Juhlia edelsi vaatekriisi (ei ensimmäinen eikä viimeinen). Sekin jännitti, että lapsukaisella oli ensimmäistä kertaa vieras hoitaja pidempään kuin muutaman tunnin. Hyvin meni sekin.
P.S. Kolmena päivänä sama paita?? On lapsikullallamme sentään muitakin vaatteita, mutta taisin säästellä niitä siistimpiä päiväkotikäyttöön…
***
Our week in ordinal numbers: The first Finnish rhyme time of the autumn. Eddie’s third haircut. Our first visit to a new cafe, whose food failed to impress, but the lights were cool. His first day at the nursery (which went fine). His second visit to the RAF Museum. His first demo, to support the refugees. And my forty-third birthday to top it all. Oh crikey.
Onnea näin jälkikäteen!
Ja vaatekriisit niin tuttua, tässä toisen mukulan jälkeen on mahamakkara ilmeisesti jäänyt ollakseen (en kyllä ole mitään aktiivista TEHNYT sen pienentämiseksi, köh köh…), ja juhlapukeutumisessa sitä ei haluaisi ERITYISESTI korostaa. Ja lisäksi pitäisi vielä pystyä tarvittaessa imettämään 9 kk ikäistä kuopusta. EIKÄ haluaisi tässä elämäntilanteessa (ja rahatilanteessa!) ostaa uuttakaan. Huoh.
Aivan asian vierestä; kiinnitti huomiota poitsun tosi nätit punaiset kengät. Mikä merkki?
Hyvää synttäriä! 🙂
Ja täällä muuten kanssa yks vaatekriiseilijä!