What, Next?

3h+kasvimaan riik kehui äskettäin löytäneensä kivoja päiväkodinaloitusvaatteita Eddieä vähän vanhemmalle pojalleen täkäläisen Nextin verkkokaupasta. Mitä mitä, ihmettelin, olenhan itse aktiivisesti ignoorannut Nextiä koko Eddien parivuotisen vaatetusprojektin ajan – niin sterotyyppisen tylsän sinistä, harmaata, ruskeaa ja autokuoseja siellä on mielestäni aina pojille tyrkytetty. 

riik oli kuitenkin tilannut Nextin (Suomen) nettikaupasta niin suloisia vaatteita, että minäkin vaivauduin kurkkaamaan (britti)sivuille. Ja kas, siellähän oli vaikka mitä meikäläisenkin silmää miellyttävää! Kuten vaikka:

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

 

image.jpg

image.jpg

(Kaikki ylläolevat kuvat Nextin nettikaupasta.)

Nextin lähin kauppa on meiltä vain vartin päässä, joten jätin ipanan isänsä hoiviin ja lähdin reippain mielin ostoksille. 

Kuinkas sitten kävikään?

T-paitoja en viitsinyt ostaa, koska jässikällä on niitä jo vino pino ja kesä on ihan kohta ohi.

Housuja hypistelin (sekä noita ihania sinapinkeltaisia että riikinkin kehumia verkkareiden pakettitarjouksia), mutta housujakin meillä on niin, ettei oikeasti tarvita.

Samoin huppareita.

Yöpuvut olivat kaikki puuvillapolyesteriseosta, en halua.

Pipojen akryylisyys arvelutti, en ostanut. (Eikä kaupassa ollutkaan kuin tuota mustavalkoista settiä.)

Villapaidoissa oli niin tiukantuntuiset pääntiet, etten uskaltanut kokeilematta ostaa suomalaisen isopäiselle ipanalleni.

Ihanaa valkoraitaista bretonpaitaa ja tähtikumisaappaita ei kaupassa ollut, eikä leijonapaitakaan pistänyt silmään.

Huokaus.

Noooh, en minä ihan tyhjin käsin sentään puodista poistunut. Kolme paitaa meni läpi nirson mutsin seulan.

image.jpg

Sataprosenttista puuvillaa, kivan syksyiset värit, edulliset hinnat. 

Se kyllä pisti mietityttämään, että niin monet vaatteista olivat tekokuituseosta. Call me old-fashioned, mutta tuollaista vielä puhumatonta natiaista vaatettaessa haluan kyllä varmistaa, että varsinkin hänen yöpukunsa ovat hengittävää puhdasta luonnonkuitua. Vai olenko vain ennakkoluuloinen? Ehkä nykyiset tekokuidut ovat harpanneet useammankin askeleen oman lapsuuteni hiostavista polyesteripaidoista ja sähköisistä akryylipipoista?

Ehkä minunkin on tuolta vielä muutama t-paita hankittava ensi kesäksi varastoon. Se geometrinen sinipunavalkoinen paita ainakin kutkuttaa. Ja se ihana bretonraitainen huppari. Ja ne keltaiset housut. Hmm…

 

P.S. Ei yhteistyölinkkejä. Kehuin ja kritisoin ilman taloudellisia kytköksiä.

***

I have always actively ignored Next children’s clothes selection, as IMHO they tend(ed) to have such dull colours and stereotypical prints for boys. However, as another blogger mum just showed off some very cute stuff she got there for her son, I had a peek too. Oh my! Of course, in the actual store, the reality hit on and they didn’t have the loveliest items any more, and too many were a cotton – polyester mix which I try to avoid. But I did get a few rather nice basic tops for Eddie’s start of the nursery, and will probably return to buy some t-shirts for next summer too. Who would have thought?

perhe lasten-tyyli
Kommentit (10)
  1. Ehkä niillä on tosiaan netissä parempi valkoima kuin kaupoissa, mä kävin Tallinnan Nextissä ostamatta yhtään mitään.

    Mun ostamat vaatteet oli tosiaan tuota puuvilla-polyesteriseosta, mutta hyvän tuntuisia. Mulla on oikeastaan vähän huonoja kokemuksia pelkkää puuvillaa sisältävistä paidoista (Mini Rodini nyt esimerkiksi). Ne on sellaisia ihmeellisiä lurttanoita ja V inhoaa niitä ja nykii koko ajan hihoja ja kaula-aukkoa. Puolestaan elastaania sisältävät puuvillapaidat pysyy hyvinä, eikä lurpsahda. Akryylipipot on kamalia sähköistyjiä ja nyppyyntuu jo laatikossa pyöriessään, niitä mäkin kammoan!

    Eettisyyttä olen tietty itsekin miettinyt. Ei näyttänyt olevan mitään luomupuuvillaa ja valmistusmaat olivat Intia-Bangladesh -osastoa. Tosin hämmästyin kun kävin joskus läpi kaikki kotoa löytyneet lastenvaatteet ja niiden valmistusmaat. Samoissa maissa ne oli kalliit merkkivaatteet ja halpikset pääosin valmistettu. Vaikka kai tehtaissa ja työoloissa voi olla eroja? Mutta yhtä kaikki, mielelläni mäkin ostan Euroopassa ja etenkin kotimaassa ommeltuja vaatteita. Onhan se nyt tosi surullinen ajatus, että siellä jonkun lapset ompelee vaatteita meidän yltäkylläisyydessä eläville lapsille :/

     

    1. No, mä en kyllä usko, että kalliimmista vaatteista menee senttiäkään enemmän itse valmistajalle – ainakaan, jos kyseinen brändi ei toitota joka areenalla olevansa se kaikkein eettisin ja luomuin ja kotimaisin vaatefirma mitä planeetalle mahtuu. Ja aika harva toitottaa, eikö? Koska tilastot eivät kestä päivänvaloa… 🙁

      Lapsityövoimakin on niin perkeleellisen monimutkainen ongelma. Jos ne työläislapset potkitaan pois tehtaista tarjoamatta mitään (koulutusta, asuinpaikkaa) sijalle, mihin ne päätyvät? No prostituutioon tai kotiorjiksi, kadulle. Siihen nähden tehdastyökin on musta piirun verran turvallisempi vaihtoehto. Vaikka en mäkään tietenkään tietoisesti halua lapsityövoimalla teetettyä… mitään. :/

      (Ja sitten Suomen hallitus suuressa viisaudessaan leikkaa kehitysyhteistyörahoitusta 38 prosentilla vuodessa ja hukkaa vuosikymmenien panostuksen ja asiantuntijuuden ja lakkauttaa käytännössä Suomen valtion avun moniin köyhimpiin maihin. Voi jumalauta, sanon minä.)

      1. Sori, lähti vähän tangentilla. Sitä vielä piti sanomani, että puuvillassa ja puuvillassakin on ihan älyttömästi eroja! Esim. Marimekon raitapaidat on meillä kestäneet sukupolvelta toiselle (kirjaimellisesti… tai ainakin läpi usean lapsen), kun taas esim. tuon mainitsemani Bodenin  puuvilla just sitä ohutta luirua, joka nukkaantuu heti ja kuluu melkein läpikuultavaksi. En suosittele todellakaan.

        1. Tämä taitaa tosiaan olla sen verran monimutkainen juttu, ettei kenelläkään ole siihen selvää ratkaisua. Muistan lukeneeni, että Mini Rodini perusteli hinnankorotuksia sillä, että maksaa ompelijoille enemmän kuin ko. maan minimipalkan. Nettisivuilta löytyy myös infoa firman eettisyyspolitiikasta. Suomalainen Mainio ompelee vaatteensa Intiassa, mutta vakuttaa tekevän sen eettisesti. Ja onhan noita esimerkkejä monia muitakin lasten ns. merkkivaatteissa.

          Usein musta kyllä tuntuu, että eniten meteliä eettisyydestä pitävät ne, keitä siitä rankimmin arvostellaan. Vaikka jollakin Ikealla ja H&M:llä on heidän julkaisemiensa faktojen perusteella kaikki kunnossa, mutta silti sieltä nousee esiin kaikenlaista, vaikkapa keväällä se aika karu dokkari H&M:n alihankkijoiden työoloista.

          Ehkä kuitenkin kuluttajien kiinnostus asiaan on saanut vaatefirmat miettimään asiaa. Moni tuore vaatemerkkihän valmistaa tuotteensa Euroopassa. Suomalaiset Papu ja Nosh Portugalissa ja Gugguu Virossa. Beau Loves ommellaan Briteissä. Tietenkin nämä ovat pikkutekijöitä isoihin merkkeihin verrattuna, mutta onhan se mahtavaa että on varaa valita.

  2. Minulla on ihan sama kammotus tekokuituja kohtaan lapsen vaatteissa. Enpä ole ajatellut syvällisemmin mistä se johtuu, mutta tosiaan varmaankin lapsuuden kokemuksista. Tyttöjen juhlamekoissa varsinkin tunnutaan suosivan polyesteriä vuoressa ja siitä herää jotain ikäviä muistoja juhlista kuumilla keleillä.

    Nextillä on kyllä kivoja vaatteita ja laatukin ihan hyvää. Suomessa aikamoista luksusta on myös ilmainen kotiinkuljetus (ilman että tilaa älyttömästi), jossa tosiaan toimitetaan kotiin. Pitää varmaan katsoa tuo poikien puolikin läpi, kun näytti olevan kivoja eläinkuoseja, joita ei tytöille näkynyt. Hieman epäilyttää kylläkin vaatteiden eettisyys. Mitään tietoa asiasta ei nettisivuilta löytynyt ja ainakaan ökotexiä tms. ei minkään vaatteen kohdalla mielestäni mainittu.

    1. Tuo eettisyys on hyvä pointti, jonka onnistuin kokonaan sivuuttamaan, hups. Äkkiseltään katsoen Nextin vaatteet ovat saaneet Ethical Consumerin vertailussa 8 pistettä 20:stä – vertailun vuoksi vertailun paras, Zara, sai sekin vain 10,5 ja huonoimmaksi rankattu ASDA George surkeat 0,5 pistettä. (Vertailu täällä.) Yksityiskohtia tuosta tutkimuksesta en kylläkään tiedä. Mutta joo, Ökötex-merkkiä ei täkäläisissä vaatteissa paljon ole, se mielletään kai liian saksalaiseksi kampanjaksi… 

      Ne Nextin vaatteet, jotka meille aiemmin ovat kulkeutuneet serkkujen perua jne, ovat kyllä olleet tosi hyvälaatuisia, toisin kuin esim. H&M tai monet kalliimmat merkit (Boden tulee mieleen; ihan kuraa…) Polyesteri tietysti vahvistaa kuituja, joten sekin saattaa vaikuttaa. Housuissa mä olenkin alkanut kelpuuttaa vähän tekokuituja puuvillan seassa esim. verkkareissa, koska se tuntuu tekevän kankaasta kestävämmän.

      1. Kiva kuulla ettei eettisyysasiat sitten ehkä ihan niin onnettomalla kantilla olekaan. Samaa nimittäin olen katsellut, että valmistusmaat ovat samoja merkistä (ja hinnasta)riippumatta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

        Meillä on tosiaan ollut niitä polyesterittömiä nextin vaatteita ja hyvin nekin ovat kestäneet. Elastaania kyllä leggareissa taitaa olla, mutta sehän vaan heikentää laatua ja silti ei ole ollut valittamista. Moniin kalliisiiin merkkeihin on pitänyt pettyä. Esim. Pop:n sisävaatteet ovat menneet nooeasti huonoksi ja pomp de lux ei myöskään oikein kestä. Lindex taas on nostanut lastenvaatteissa paljon osakkeitaan. Siellä on paljon ökotexiä, nuo perus puuvillavaatteet tuntuvat kestävän hyvin ja pesukin on vielä useimmiten kuudessakympissä.

        1. Kävin vähän aikaa sitten kiertelemässä Lindexin lastenvaateosastoa ja pistin merkille, että tosi monet (ehkä kaikki?) vaatteet vauva-taaperopuolella olivat luomupuuvillaa. Lindexin alihankkijoiden työoloista muuten en tiedä mitään, mutta ainakin tämä puuvillan valinta ilahdutti!

          Katsottuani Netflixistä ”The True Cost” -dokumentin päätin, että omaan talouteeni ostan aina luomupuuvillaa mikäli se on mahdollista.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *