Yksi loikka eteen, viisi (5!) askelta taakse

Ensin hyvät uutiset:

Viikon päästä olemme jo mökillä! Ihan, ihan parasta. Ja vielä parempaa on se, että ennakkosuunnitelmista poiketen Mies pääseekin mukaan. En siis joudu stressaamaan siitä, pysyykö pieni vesipeto hengissä vain meikäläisen valvovien silmien alla… vaikka ovathan siellä isovanhemmatkin varmaan aika suuren osan aikaa. Mutta silti. Pisin kesälomani Suomessa sitten suven 2000, ja pisin yhteinen lomamme Miehen kanssa ever! Sanoinko jo, että ihan, ihan parasta? 🙂

image.jpg

Kohta sauna lämpiää. Mutta soutelemaan ei taideta ihan heti päästä…

Sitten ne kehnommat uutiset: 

Mies pääsee mukaan siksi, että menetti juuri työpaikkansa. Ei tullut suurena yllätyksenä, ja uusi duuni saattaa olla jo horisontissa, ja irtisanomispakettikin on ihan rauhoittavaa kokoluokkaa. Ei tässä siis samantien leipäjonoon jouduta. Mutta silti. Onhan se kurjaa, ja toki tilanne aiheuttaa vähän stressiä – myös tässä kodin hengettäressä, jonka on pitänyt yhtäkkiä tottua siihen, että Mies on kotona kaiket päivät ja osaa hoitaa lapsen ja kodin siinä missä mutsi itse. Mnääh. (Vaikka onhan se oikeasti ihanaa, että siippa on kotona!)

Kaukokaipuumme kohdemaastakin on kuulunut huonoja uutisia. Ensin meni konkurssiin huonekalukauppa, jolta oli mökille tilattu patjat; ei hajuakaan, toimitetaanko niitä enää vai maksoimmeko useamman satasen tyhjästä, ja joudummeko heti ensi viikolla uusille patjaostoksille.

Seuraavaksi siskoni tiedotti eilen, että soutuvene on varastettu! Prkl. Koulujen päätösiltana, eli on mahdollista, että jotkut valopääipanat ovat kesäloman kunniaksi keksineet tulla mesomaan hiljaiselle järvelle – tai sitten joku on oikeasti pitänyt mökkiä silmällä jo pidempään ja iskenyt juuri, kun se on ollut alle vuorokauden tyhjillään. Ketuttaa, ja tuli kieltämättä vähän turvaton olo. Onko joku käynyt siellä kurkistelemassa aiemminkin? Vene ei ole millään voinut lähteä itsekseen ajelehtimaan, elleivät sitten airotkin ole lähteneet lentoon rantasaunan kupeesta. Laiha lohtu on, ettei voro ole kovin kauaksi tuolla veneellä kuitenkaan päässyt, sillä siinä ei ollut tulppaa – ellei sitten ole käynyt varkaissa peräti auton ja peräkärryn kanssa eikä vesiteitse! Aika karua. No, rikosilmoitus on tehty ja vakuutusyhtiön päätöstä odotellaan. Onneksi ei nyt tarvitse olla mökillä kahdestaan Eddien kanssa murtovarkaita odottelemassa.

Ja lisää rahanmenoa: Mies päätti työttömyytensä aluksi ostaa paukauttaa läppärin, jotta voi tehdä pieniä hommia kesämökiltä käsin. Tilasi sen Amazonilta, jossa kampanjatarjouksena sai toukokuun loppuun mennessä tehdyistä ostoksista satasen alennuksen; alennusta vain piti hakea cashbackinä kaupanteon jälkeen. No, kone ostettiin, kuu vaihtui, Amazonin nettisivu päivittyi – ja nyt kukaan ei muka ole moisesta tarjouksesta kuullutkaan. Soiteltu on, meilattu, uhattu oikeustoimin. Ei mitään vaikutusta. Nettiarkistoista ei löydy enää ostopäivän cache-sivua, jolla voisimme todistaa tarjouksen olemassaolon. Vähän huijattu olo. 

image.jpg

Lempilätsä, niisk. 🙁 Kunpa sen olisi edes löytänyt joku köyhä hackneyläislapsi…

Pisteeksi iin päälle ipanaisen lempihattu on kadonnut! Se ihana Puutalobabyn synttäriarvonnasta vuosi sitten voitettu kesälippis. Se, josta tulin hyvälle tuulelle aina, kun painoin sen pienen Vaahteramäen Eemelini päähän. Hackney City Farm -päivänä se tipahti jonnekin eikä ole löytynyt, vaikka olen soitellut läpi farmit ja ruokapaikat. Ottaa päähän (pun intended) niin, että oli pakko tilata Kukamuun Riikalta uusi lätsä.

Mitähän tässä vielä ehtii tapahtua ennen kuin olemme onnellisesti mökkiytyneet?

***

Good news: this time next week we will already be at the summer house! And even better, DH will now be able to join Eddie and me. Bad news: he can join us because he just lost his job… Well, it’s not so terrible, really: there is something new in the pipeline already, and his severance package was reasonably generous. But that’s not all: the company we bought mattresses from for the summer house has now gone bankrupt, and we may have lost a few hundred pounds (and must find new mattresses pretty sharpish). AND our rowing boat has just been stolen! AND Amazon where we recently bought a laptop with a £100 cashback offer now claims they never had such an offer, and we cannot prove it. AND I’ve even lost Eddie’s favourite, handmade, gorgeous retro summer cap! What else will be laid on our path before we are safely stowed away at the summer house, eh?

 

suhteet oma-elama mieli raha
Kommentit (14)
  1. Suomessa ei ehkä noin kevyesti suhtauduta irtisanomisuutisiin, siksi ehkä vähän säikäytti.
    Mutta kerta asiat on hallinassa, niin ei kai tähän voi mitään sanoa. Paitsi että muuttakee koko kesäksi vaan mökille, minäkin ainakin muuttaisin jos olisi noin herkullisen näköinen mökki tiluksineen. Onneksi on mökit pahan päivän varalle 😀

    1. Onneksi on mökki, ja se on jo rempattu! Voisi olla vähän epävarmemmat fiilikset, jos irtisanominen olisi tullut vaikka puolessa välissä remppaa ja isoja laskuja…

      Miehen alalla irtisanomiset ovat arkipäivää, jokainen on kokenut joskus, kun ei täällä mitään it-neuvotteluja tunneta. Ei mikään katastrofi, koska duunia alalla kuitenkin riittää. Ja itse asiassa yksi duuni siipalle on jo tarjottukin; nyt vain miettii, ottaako vastaan vai odotteleeko, tarjotaanko mitään parempaa. Eli kyl tää tästä! 🙂

      (Toista se tosiaan taitaa olla Suomessa. Hirvittää kuunnella kavereiden juttuja työttömäksi jäämisestä, kun mitään, MITÄÄN, ei tunnu löytyvän tilalle. Voimia sinne, jos tätä lukee joku työttömäksi jäänyt! 🙁 )

  2. Ärsyttävän kliseistä, mutta jospa kaikella on joku tarkoitus.. Mälsää on, että välillä tuntuu satavan pskaa niskaan ihan urakalla, mutta jospa se sitten taas paistaisikin päivä risukasaan samalla mitalla? Silti, voi HÖH!

    Hyvää mökkikesää!

    1. Tänks! Mä en usko tarkoituksiin, mutta opettaahan se ainakin vähän nöyryyttä, ettei aina mene ku Strömsössä… 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *