Yksi (pieni) virstanpylväs
Ostin eilen vauvanvaatteita. Omalle lapselle. Ensimmäistä kertaa ikinä. Jaa minäkö taikauskoinen?
Ei vain ole koskaan tullut mieleen, että uskaltaisin jo hankkia varusteita ihmiselle, jota ei ole vielä olemassakaan. Kai kohtalo moisesta julkeudesta jollain tavalla rankaisisi. Mutta eilen en vain pystynytkään ohittamaan Mothercaren räikeitä alennusmyyntikylttejä, en, vaikkei kauppa yleensä suosikkikohteitani olekaan edes polvenkorkuisten tarpeita silmälläpitäen. Ei nimittäin ole kovin sukupuolineutraali putiikki…
Ohitettuani kaikki vaaleanpunaiset, röyhelöiset, autot, Disneyt, kukat ja ylisöpöt ”isin pikku enkeli” -tekstit ja todettuani, että pastellisävytkään eivät tätä mutsikokelasta oikein säväytä, alevaatevalikoima olikin kutistunut huomattavasti. Lopulta sain kuitenkin ostettua muutaman yöpuvun (punaisia ja sinisiä tähtiä sekä oranssi tiikeri) ynnä paketillisen perusvärisiä bodyja. (Ei kai kesävauva muuta tarvitsekaan, eihän? Vaippa ja body, kai niissä se eka kaaoskesä menee.) Kahdeksan puuvillavaatetta 24 punnalla, ei paha.
Paluumatkalla itsetyytyväisyyteeni teki kuitenkin kolhun ruokakaupan kassapoika, joka muka-nokkelana kysyi, oliko vauva kovinkin nälkäinen. ”Mikä vauva?” vastasin niin jäätävästi kuin osasin, vaikka okei, päälläni oli vähän liian tiukka talvitakki ja, okei, olin isoilla ostoksilla (töissä kerätään ruokatarpeita paikallista FoodBankia varten, hyväntekeväisyyteen), ja, OKEI, tämä maha on isompi kuin 12. raskausviikolla kai pitäisi – mutta silti, jukopliut, minä en ala raskausuutisiani jakamaan Waitrosen kassan kanssa ennenkuin edes anoppi on juonessa mukana!
Loppupäivän piilottelinkin sitten ison työpöytäni takana ja yritin vetää vatsaa sisään aina kävellessäni kenenkään ohi. Mutta eihän se pentele mihinkään katoa. Saa siis nähdä, pysyykö salaisuutemme työkavereilta salassa vielä uudelle vuodelle, kuten suunniteltu on…
Oi mutsit, millä viikoilla te olette kertoneet raskaudestanne töissä ja muutenkin? Olitteko littanoita vai missä vaiheessa teidän vauvamahanne pullahtivat esiin?
Bonnie: Vartalotyyppi tietysti vaikuttaa tähän, mutta mä olen huomannut, että omat suosikkifarkkuni, TopShopin Motot, on meikäläisen mahalle just senmalliset, että vieläkin voi käyttää. Niitten vyötärö kun on aika alhaalla, eli menee just sopivasti kummun alle. Vaikka en tietysti tässä vaiheessa raskautta nyt minäkään alkais uusia ei-äitiysfarkkuja ostamaan… Toivottavasti jotain löytyy! JoJo Maman Bebellä on muuten kauppa Northcote Roadilla, jos ehdit käydä katsomassa…
Kiitos housuvinkeista! Kavin eilen Topshopissa mutta heillakaan ei ollut siina liikkeessa. Enpa tiennyt etta aitiyshousujen metsastaminen olisi nain tyon ja tuskan takana… Olen nyt kayttanyt juurikin tuota kumilenksu-tyylia, mutta sen kanssa pitaa aina olla tarpeeksi pitka toppi joka peittaa viritelmat. Ajattelin luovuttaa hetkeksi ja katsoa josko Suomesta loytyisi joulun jalkeen aleista housut. Ja toisaalta on edelleen sellainen olo ettei viela kuitenkaan uskaltaisi mitaan ostella (vaikka kuinka vanhat housut olisi ratkeamispisteessa mahan kohdalta!)…