Näytin kolme lasta -korttia väärin

Hei kaikille. Halusin kirjoittaa lasten hankinnasta ja ilmastonmuutoksesta, koska sellainen keskustelu säännöllisesti nousee esiin. Tarkoitukseni oli viestiä, että lasten saaminen ei ole kenellekään, eikä se meillekään ollut, itsestäänselvyys, ja olimme hyvin onnekkaita kun niitä tulikin useampi. Ja että vaikka mietimme ilmastoa kaikessa muussa, tässä asiassa emme miettineet sitä lainkaan.

Typeryyttäni ilmaisin asian niin, että loukkasin sillä heitä, joille lapsia ei ole tullut. Pahinta on, että mietin tätä näkökulmaa kirjoittaessani, enkä silti osannut muotoilla sanomisiani paremmin tai jättää sanomatta asioita joita ei pitäisi. Olen todella pahoillani ja pyydän anteeksi. Heille, jotka haluavat lukea aiheesta jotain viisasta, suosittelen Harhalaa.

Vielä vähän aikaa sitten tuntui, että vaikkapa siitä, ettei me lennetä, ei ollut sopivaa puhua. Lentämättömyys tuntui loukkaavan heitä jotka valitsivat lentää. Jos näin nyt sitten kävisi, jos joku lentäjä loukkaantuisi, olkoon niin. Sellaisista valinnoista voi ja täytyykin puhua.

Mutta lasten saaminen ei ole valinta johon voisi kaikilta osin itse vaikuttaa. Kyllä meidän sattumalta onnekkaidenkin täytyy voida lapsistamme puhua. Mutta minä en osannut tehdä sitä oikealla tavalla, ja olen siitä pahoillani. Anteeksi.

Poistin alkuperäisen tekstin. Jätin vain tämän lopun, koska se oikeastaan riittää, tämän halusin tästä aiheesta sanoa:

Joskus sanotaan, että planeettaa ei kannata pelastaa jälkipolville, jos jälkipolvia ei ole.

Se on vähän huonoa ajattelua, onhan täällä jälkipolvia ihan riittämiin vaikkei juuri minulla olisikaan. Paniikki suomalaisten vähenevästä lapsiluvusta ja kehotukset synnytystalkoisiin tuntuvat ihan seinähulluilta no monessakin mielessä, mutta siinäkin, että jos jotain, niin puutetta väestä täällä ei tulla kohtaamaan.

Totta siinä on minulle se, että en ole varma jaksaisinko uskoa tulevaisuuteen jos ei olisi ihan pakko. Koska he jotka ovat nyt lapsia, minun tai muiden, elävät täällä vielä kauan meidän jälkeemme. Ja koska haluan uskoa, ja uskon, minun on tehtävä jotain sille, että siellä tulevaisuudessa voi elää, että siitä uskaltaa unelmoida. Kaikki mitä ikinä pystyn.

Kommentit (4)
  1. Ei tietenkään kenenkään lapsettoman tarvitse lukea sellaista tekstiä joka ei heille välttämättä sovi, se on totta. Voi olla että joskus siitä huolimatta niin käy. En ole itse lapseton, mutta täytyy myöntää että kohauttelin hieman kulmakarvojani huutomerkeille ”niin paljon lapsia”, ”niin hyvät geenit” -lausahdustesi perässä. Et varmasti tarkoittanut loukata, mutta tyyli voi ehkä vaikuttaa itseriittoiselta tai empatiavajeiselta sellaiselle lukijalle, jolle se ei ole tuttua?

    1. Hei, kiitos kommentista nimetön!

      Sinänsä asialliseen kommenttiisi sisältyy asiayhteydestään irrotettuja lainauksia jo poistamastani tekstistä saatteella, että vaikka en varmasti tarkoittanut loukata, nämä kohdat voivat vaikuttaa itseriittoisilta tai empatiavajeisilta lukijalle joka ei ole tottunut sellaiseen tyyliin.

      Totta! Juuri siksi poistin sen tekstin, ja minusta puolestaan tuntuu ikävältä että juuri ne kohdat seikkailevat täällä nyt ilman sitä kontekstia jossa ne alun perin esitin. Ehkä kirjoitan aiheesta joskus uudestaan, ja teen sen sitten viisaammin. (Ja se mihin viittasit, että ei kenenkään lapsettoman tarvitse lukea sellaista tekstiä joka ei heille välttämättä sovi, ei ollut lainaus minulta. Ei tietenkään tarvitse, mutta useimmat lukevat joskus jotain mitä ei haluaisi, vahingossa tai joskus ihan tahallaan. Minä ainakin, jos haluan tutkia sitä tunnetta jonka se herättää.)

      Noin asiayhteydestään irrotettuina nuo kommentit tietenkin näyttävät juuri siltä mitä sanotkin. Ne oli kuitenkin tarkoitettu ironisiksi, se oli naurua meille itsellemme, ja yritin tämän tehdä tekstissä selväksi, mahdollisimman alleviivaavasti.

      Ymmärrän kuitenkin että lukija, jota asia koskettaa juuri nyt kipeästi, ei tavoita itseironiaa, ei halua lukea mitään tällaista ylipäänsä, eikä tarvitse, tajusin että ne voi lukea noin ja poistin koko tekstin. Olen pahoitellut virheitäni. En missään tapauksessa halunnut loukata.

      Olen aika varma että meillä jokaisella on joskus ajatuksia, jotka ovat ihan vain huumoria, joita emme itsekään ota tosissamme ja jotka eivät ole kaikin puolin sopivia omastakaan mielestämme. Juuri siksi sellaisia joskus purskahtaa suusta, juuri siksi ne naurattavat. Me olemme saaneet paljon hupia tästä oho, meillä on monta lasta -tematiikasta juuri siksi, että se ei ole mitenkään itsestään selvää. Ei meille, ei kenellekään. Se on täysin ansaitsematonta ja sattumanvaraista, suuri onni, mutta sellainen jota ei voi mitenkään suunnitella. Vanhin ystäväni sanoi minulle tuossa pari kuukautta sitten, että ”jos kymmenen vuotta sitten olisi pitänyt arvailla sun tulevaisuutta, suurperheen äiti olisi ollut se kaikkein epätodennäköisin vaihtoehto” (siinä se suurperhe taas tuli!). Siksi tämä meitä niin huvittaa.

      Kirjoittamisessa taas ei ole mielestäni paljonkaan mieltä jollei se tavoita mitään inhimillisestä kokemuksesta, siitäkin osasta joka ei ole niin siloiteltua. Joku loukkaantuu aina kuitenkin, sanoitpa mitä tahansa, ja jos tekstistä poistaa kaiken, mistä kukaan ikinä voisi, se ei ole enää kirjoittamista, ei kommunikaatiota, eikä lisää mahdollisuuksiamme keskusteluun ja toistemme ymmärtämiseen. Juuri tämä asia on kuitenkin sellainen, jossa missään tapauksessa en halua loukata ketään, juuri siksi poistin sen tekstin. Olen edelleen pahoillani, mutta aion kirjoittaa jatkossakin.

  2. Alkuperäisen tekstin lukenut
    1.3.2019, 17:48

    En ehtinyt nähdä kommentteja kirjoituksessasi, mutta mielestäni tekstisi ei ollut loukkaava. Harmi, että poistit sen! On kyllä osin oma valintakin loukkaantua milloin mistäkin. Jos kärsii lapsettomuudestaan niin paljon, ettei kestä lukea toisten kirjoituksia, joihin lapset liittyvät, niin minusta voisi sitten pitäytyä lukemasta. Kyllä lapsia saaneen pitää voida kertoa omista asioistaan ja kokemuksistaan ilman lynkkausta.

    Sentään aivan kaikki tahattomasti lapsettomat eivät siis loukkaantuneet tekstistäsi. Olisi kiva jos kirjoittaisit lapsistasi jatkossakin. Taisin kommentoida tekstiisi jotain sellaista, että on jännää miten jonkun mielestä kolme lasta on tosi monta ja jonkinlainen suurperhe. Siihen aiheeseen olisi mielenkiintoista kuulla sinun näkökulmaasi.

    1. Hei, ja kiitos kun tulit kommentoimaan!
      Minuakin vähän harmittaa, että postin tekstin, olisihan sitä voinut muokata niin, että viesti välittyisi paremmin. Mutta juuri sillä hetkellä tuntui etten pysty olemaan sen kanssa, että olen mahdollisesti loukannut monia ihmisiä sellaisella asialla, jolla en mitenkään haluaisi. Nää on tällaisia aloittelijan tempoiluja, vähän huvittaa jo koko touhu, mutta ehkä opin jotain. Ja tosi helpottavaa kuulla että et pitänyt tekstiä loukkaavana, sitä ei todellakaan ollut tarkoitettu niin.

      Vastasinkin myös aiempaan kommenttiisi, mutta se nyt meni pesuveden mukana. Suurperhe-juttu on siis lähinnä meidän oma vitsi, kun olemme itsekin, eri syistä, aika iloisen yllättyneitä että lapsia on, ja vielä useampi! Otso on tosi isosta perheestä itse, ja ainakaan siellä tätä nyt ei pidetä vielä mitenkään erikoisena, ja lisääkin saisi kuulemma tulla. Mutta mä täytän kohta 43, joten eiköhän tämä ole nyt tässä. Täällä Helsingin kantakaupungin alueella tämän kokoinen perhe on harvinaisempi, kun isoja asuntoja ei kovin paljon ole. Sitä saatetaan joskus kommentoida, mutta en mä ainakaan muista että muuta kuin ihan ilahtuneina. Katsotaan jos joskus kirjoitan tästä lisääkin, kiitos ideasta! Joka tapauksessa kirjoitan kyllä lapsistani jatkossakin, ei tätä koko blogia olisi ilman heitä!

Kommentointi suljettu.