Muutamat huonekasvini näyttivät huonoilta ja nuutuivat kastelusta ja aurinkoisista päivistä huolimatta nopeasti.

Asunnossa oli muutenkin vetoista ja hankin makuuhuoneen lämpötilan tarkistamista varten lämpömittarin. Huonelämpötila oli mukavat 22-23 astetta, siis jopa hiukan liikaa ja säädin pattereita. Uteliaisuuttani jätin mittarin olohuoneen ikkunalaudalle. 14 astetta. Sanomattakin selvää että kannoin kaikki kasvit heti kauemmas, hyvä etten pukenut niille kaulaliinoja, raukat. Ihmekös että oli kamalaa, märät juuret neljässätoista asteessa kylminä.

Nyt talon ilmanvaihtoa ja lämmitystä on säädetty pakkasille sopivaksi, kevääseen asti kun länsirannikolla oli perinteisen leuto ja koleannihkeä talvisää. Ikkunalautojen lämpötila on noussut kahdeksaantoista asteeseen tuulisina pakkaspäivinä, ikkunan välittömin läheisyys palelluttaa silti herkimpiä lehdenkärkiä.

Maijat ovat suosikkikasvejani, mutta myös haastavia hienohelmoja kasvualustan kosteuden, valon ja lämpötilan suhteen – kuvan maija on monen metrin päässä ikkunasta, ja tarkkailen lehdenkärkien tummumista siitä huolimatta.

Kuljetan mittaria kasvipöydältä lipaston päälle, työpöydälle ja keittiöön tarkistaen lämpötiloja. Tätä kannattanee jatkaa kesän kuumimpaan aikaan asti, jotta opin, mikä on oikea paikka kaktuksille, palmuille tai maijoille. Toistaiseksi olen saanut täplän harmaahometta tyräkkiin (kylmästä) ja palaneita latvoja kentiapalmun lehtiin (liian suorasta auringosta). Sen lisäksi, että tuntee kasvinsa, pitää näköjään opetella myös tuntemaan asuntonsa ja tietää, mihin paistaa aurinko neljä tuntia yhtä kyytiä, mihin ei koskaan, missä on tasaisen lämmintä ja miten paljon ikkunan läheisyydessä lämpötila vaihtelee kuumasta auringonpaisteesta vetoiseen talviyöhön.

Paikat löytyvät pikkuhiljaa.