Päivä kolme 🙂 Kykenen jo kirjoittamaan itse, tulin eilen jo hotellille ihan omin jaloin, joten eteneminen on ollut hurjaa. Nyt kykenee istumaan,puhumaan,kävelemään, ja ennenkaikkea nukkumaan suht kivuitta. Syön toki edelleen kipulääkkeitä, mutta niiden tarvitseminen ei ole yhtä hengelle arvokasta kuin vielä vuorokausi sitten. Jälkeen ajatellen kyllä ensimmäinen yö ja seuraava päivä oli aika pahoja. Heijastekipuja oli selkään ja niskaan asti, onneksi se hieronta auttoi. Tukiliivi on tosi napakka 😀 kävin eilen suihkussa, ja ihana vapaus valtasi ruumiin, hetkeksi :). Letkut ja piuhat on poissa, ne ei olleet mitään kivoja, ja se tempasu oli onneksi nopeasti ohi. Mutta irvistys tulee kevyesti. Edelleenkään en kykene seisomaan suorassa, enkä ilmeisesti saakkaan. Olen itse hieronut vatsaani, ja sisko hieroi niskoja, että tuntui hyvältä.

Eilen kun minut ”kotiutettiin” hotellille, olin ensin epävarma,pärjääkö. Mutta henkilökunta näki paljon vaivaa jotta saan kaikki tarvittavat lääkkeet. Minun sairaalahoitsuni oli mieletön, hän hymyili kokoajan, ja oli töissä putkeen sen kokoajan mitä olin sairaalassa, vaikka kielimuuri oli meloinen hymy ja viittominen vei eteenpäin. Lääkärit puhuu hyvää englantia. Samoin minulla on avustajanani Paula, en tiedä kirjoitanko oikein, mutta lausutaan ainakin Paula. Hän on liettualainen kaunis nuorinainen joka on tehnyt paljon jotta me likat pärjättäisiin. Hän on kyydinnyt minua, ja siskoani jatkuvasti, itseasiassa siskoni liikkui vain kaksi kertaa taksilla. Paula puhuu hyvää englantia ja on äärettömän sosiaalinen, hänen läsnäolonsa on helpottanut täällä olemista erittäin paljon. Suomalaista naista joka oli meitä vastassa tässä päässä ei ole näkynyt ekan päivän jälkeen, mutta hyvin on pärjätty 🙂

Sängyssähän tässä tulee maattua, ja hotellihune tulee tutuksi, huoneet on tosiaan siistejä, pieniä miinuksia (pieniä), on ollut että aamupala oli saapuessaan kylmää, ja että netin joutuu maksamaan huoneeseen. Jos etukäteen jotakin neuvoa, ni ladatkaa kone/tikku täyteen leffoja, me katseltiin jo kaikki, ja jouduttiin lataamaan nettiaikaa senkinpuoleen, että voi katsella jotakin, kaikki ohjelmat on täällä dubattu, ja toisin kun hotellissa ilman maksua tässä ei kyllä mitkään enkku-kanavat näy.

Vatsaan olen tyytyväinen, se on helkutin turvoksissa, mutta ihme kyllä omat farkut meni jälkaan kun äsken kävin  ulkona jaloittelemassa, hameita kannattaa ottaa mukaan, ne on osoittautuneet hyviksi,nopea pukea ja riisua, ja ilman jäkitystä.

Jonkin verran arpia jäin leikkaushaavan ympärille, mutta vatsa ei roiku enää ollenkaan. Ja lantio on tullut takaisin, sitä ei olekkaan näkynyt pian 14 vuoteen!  Edelleen tämä ei ole ollut mikään taikatemppu minulle, liikuin itse kilot pois ja leikkauksessa poistettiin vain nahkaa..toki siinä pieni määrä rasvaa on. Ennen ja jälkeen kuvia katsellessani olen huomannut että ehkä vähän isommalla vatsalla saisi tavallaan enemmän pois. Mutta, en valita, olen tyytyväinen. Elämä ei ole mitenkään tässä radikaalisti muuttunut, olen ihan oma itseni. Ehkä kaikki realisoituu kun on enemmän terveenä ja huomaa ettei enää tarvitse peitellä niin paljon,tai pitää tukihousuja jossa nahka pysyy kurissa. Saa nähdä kuinka tiukassa on vanhat tottumukset, jääkö pyyhe saunaan mentäessä pukuhuoneeseen, vai tuleeko se edelleen mukaan?

D