Leikkauspäivä ja ensimaku Liettuasta

H-hetki on käsillä. Sitä ennen elisestä. Matka taittui loppupelillä hyvin, sillä olemme ehjinä perillä. Aamulla lähdettiin 5 aikaan kohti helsinkiä jossa nuorehko mieskonnari tivasi lippuja. Ja mullahan oli liput, netistä maksetut, ongelma oli siinä että vr:n sivustoilla olleiden ongelmien vuoksi mulle tuli kännyyt ja s-postiin vain tilausvahvistus. Joten näppärästi ajattelin että printtaan vileä kuitit, että näkevät minun maksaneen liput, vaan tämäpä ei riittänyt. Ei kelpaa! Tikukkasi suippolakki. Menin paniikkiin sillä käteistä ei ollut, noh, ”mä maksan sitten visalla” Poika katseli pää kallellaan kun olisi seurannut ruohon kasvua ”ei käy!” jatkaen ”mun pitää antaa sulle sakko 80e siitä että yrität maksaa visalla” Minultahan siinä pyrki ulos kaikkia tuhmia sanoja ja monia joita en itsekkään ollut vielä mmuiden kuulevan sanovan. No en tiedä kyllästyiköhän minun väittelytaitoihini vai mihin mutta kun olimme määränpäässä mies katsoi munuun pitkään ummisti silmänsä ja käveli pois. Jonkinasteisen palveluksen hän teki, mutta luulen ettei poikaparka itsekkään ollut tietoinen vr:n tiuoista lakipykälistä. Onko jossain VR:N raamattu, jota vain viisaat klaanin jäsenet saavat lukea?

Lento meni odotetusti hyvin, ja oli nopea, minä´hörpin vielä kahviani kun ilmoitettiin että laittakaas rensselit kasaan nyt mennään alakertaan. Oikein ystävällistä porukkaa.

Kun saavuin paikalle, minua todella oli 3 naista vastassa 2 paikallista ja yksi suomenkielinen vastamuuttanut nainen. Matka vilnasta kaunasiin meni naureskellen, ja kaikki olivat erittäin mukavia, enkä miettinyt koko operaatiota ollenkaan oli niin mukavat muut jutut. Ensin menimme klinikalle jossa tahdottiin minun vertani, no sitä lienee riittää notta ottakaapa vaan. Sitten tuli eteen nippu kaavakkeita jotka piti lukea, siis nainen odotti vieressä et luon kaikki paperit ja iskin nimmarit loppuun. Siinä tulikin jo kirurgi paikalle ja menin konsultaatioon. Nyt alkoi jo maha murahtelemaan. Hän selitti leikkauksen poverpoint esityksellä, pysähtyi joka kohtaan ja kyseli onko kaikki selvää ja ymmärrätkö. Ymmärsinhän minä. Sitten piti riisuutua ja näyttää toimenpidealue, ja vaikka mä tiedän näinen kirujen näkevän näitä tyhjiä nahkareppuja monia päivässä, niin omat vanhat patoutumat puskee silti, asirtellen otin vaatteet pois, täristen kysyin mihin viikkaan nämä..ihan höpöhööp taas minä. No Hän otti sinisen tussin ja alkoi vetää viivaa ja sanoi että tästä aukastaan tähän, ja täälätä ylhäältä tänne. SItten se jysähti kun tonninleka. Todeliisuus, tää todella tapahtuu kohta…

Minut vietiin vielä kliniklta hotellille,matkalla näytettiin joitan kauppoja. Hotelli on hyvä, vastaa odotuksia, erittäin siisti ja ystävällistä palvelua, huoneissa kaikki tykötarpeet aamutakeista hammasharjoihin. Illalla kävimme vielä akropoliksessa shoppaamassa, ja kaikkea löyti ja jotakin ostinkin.

Nyt on siis leikkaus aamu ja olo on aika hurja. Yllättävän rauhallinen olo, mutta jännittää. Ei oikein muuten voi kuvailla. Kirurgi oli niin rauhoittava että luotan tähän kaikkeen ja se on iso osa. Klo13.00 haetaan hotellilta, ja mulle on jo annettu omahoitaja joka on mun kanssa koko ajan. Ja sitten mutn korvaamaton assarini sisko, joka on nytjo huomaa isoksi henkiseksi tueksi, en suosittele kenenkään yksin lähtemään.

Kuvia latailen sitten kun on aikaa leikkauksen jälkeen makoilla ja olla koneella, pienessä pierussa ;D

D