Yleistä järjestelyä ja jännittyksen ensiaskeleet..

Päiviä jäljellä 22.

Tänäpäivänä vuorossa yleistä järjestelyä. Välihuomautuksena, pahoillani kirjoitusvirheistä, toinen käteni on vammautunut, joten en aina tunne sormilla olenko todella osunut näppäimeen, koitan kiinnittää asiaan enemmän huomiota 🙂

Leikkaus on aina leikkaus, tämä tarkoittaa riskejä. Kauneusleikkaus on oma lukunsa siinä mielessä, ettei se ole terveydelle pakollinen, tämä tekee riskien arvioinnista kimurantimpaa. Kuka siis laittaa terveytensä vaaraan kauneuden vuoksi? Epätoivoinen? Vaikea kysymys,ja vastaukset tulevat kunkin omasta näkökulmasta. Huomioitavaa kuitenkin, että motivaatio tulee olla kohdallaan, sillä riskien vastuullinen huomioiminen on iso osa päätöksen tekoa. Olen sitä mieltä että päätöstä ei tule tehdä mikäli mielessä on epävarmuutta, ja tässä kohtaa minä en yhdistä pelkoja ja huolta epävarmuuteen. Toimenpiteestä kannattaa lukea kaikki mahdollinen, vastata rehellisesti jokaiseen kysymykseen sillä se on suuri osatekijä siihen kuinka lopputuloksen kannat. Jos lopputulos ei tyydytä, harhainen käsitys lopputuloksesta voi vaikuttaa sinuun koko loppuelämäsi. Joten mieti. Puhu, puhu jollekkin, pelkästään asioiden ääneen sanonminen auttaa. Kirjoita. Ota selvää, kolikon molemmat puolet. En itse koe leikkaustani epätoivoisen ihmisen tekona, sillä elämäni, sosiaaliset suhteeni tai minuus ei ole riippuvainen leikkauksesta. Mikäli olisi, joutuisin kysymään itseltäni, miksi? Luulen että näin ison päätöksen tekeminun tulee tapahtua ns.terveellä mielellä. Sairas mieli nojautuu liiaksi yhden ongelman varaan, ja tällöin mahdollisten pettymysten nieleminen on lähes mahdotonta. Sen tunnustan että tietty minäkuva on kallellaan, mutta silti tiedän kuka olen, ja että riitän ja kelpaan ystävilleni tällaisenaan, en oleta että mikään ed mainituista olisi minun vatsani varassa, tässä on iso ero.

Tähän väliin hiukan itsestäni; Olen 35 vuotias, nainen. Uusioperheellinen, työssä käyvä normaali nainen. Normaali siinä mittapuussa ettei elämäni juuri poikkea miljoonien muiden normaalista arjesta. Minun vatsani ”repesi” jo odottaessani esikoista. Olin tuolloin n.20 vuotias nuori, lähtöpaino oli n.48kg, pituus on 165cm. Esikoiseni synnyttyä, hän painoi 3900g, pituutta oli 52cm, joten minun kokooni nähden aika iso 🙂 lihoin kymmenkunta kiloa. Sain ne kilot yllättävän nopeasti pois, mutta raskausarvet eivät luonnollisesti häviä, ja nuorena äitinä koin jo pientä häpeää, mutta pieni nyytti korvasi tietenkin kaiken. Ja pienen lapsen kanssa ei ollut edes aikaa ajatella itseään, liikuin verkkareissa päivvät, haisten härskiinytneelle maidolle. Edes rintamuksessa valuva mustikkasose ei häirinnyt. Toinen lapseni synty reilun vuoden esikoisen jälkeen, ja oli vielä kookkaampi neljäkiloinen jötkäle, tällä kertaa lihoinkin parikymmentä kiloa. Jälleen sain kymmenisen kiloa pois aika nopeassa ajassa, mutta khden pienen lapsen kanssa,luuloistani huolimatta oli vielä rankempaa, ja itsestään hulolehtiminen oli..no sitä ei ollut. Olimme talovelkaisia nuoria. Näin sitä aikaa meni vuosia, ja väliin mahtuu paljon. Vasta erottuani, lasten ollessa kouluikäisiä aloin kiinnittää huomiota miltä oikeasti näytin..luonnollisesti. Aloin kuntoilla. Kuitenkin suurin painonpudotus tapahtui parin viimevuoden aikana, tänä aikana pudonnut vielä n.12kg lisää. Vatsa ei vaan palautunutkaan, arvista puhumattakaan. Alkoi suuri häpeä. Aloin vihaamaan alastomuutta, ja seksistä tuli hankalaa, kun mietit jatkuvasti miltä näyttää. Nyt olen siis päässyt leikkauspäätökseen joten tie siihen ei ole ollut lyhyt, eikä hätäinen.

Tänään siis vuorossa lentoliput. Vertailin hintoja, ja luonnollisesti paljon reissanneena (10 maassa) ensin tuli mieleen kotimainen vakio. Lennot maksoivat kuitenki järestään toistasataa euroa, ja ylöspäin, ja valtaosa lennoista oli muutaman tunnin, välipysähdyksillä siis. Joten löysin raynairin, halpalentoyhtiö, joka on saanut niin risuja kun ruusuja, lento maksaa kuitenkin n.30e plus verot, ilman lisälaukkua ja lähtöselvityksen itse hoitavana lisäkustannuksia ei ole. Lento on suora, eli reilun tunnin, joten käy. Tuon ajan seison vaikka päälläni, toki otin ajatuksena se että takasitulo voi olla kurja kun penkkejä ei voi säätää, mutta tosiaan, suoralento, ja halpa hinta. Päätin panostaa rahani mielummin hotelliin. Tilaan junior sviitin royal kaunasista, edullista suomeen verrattuna, näin saan aamiaisen huoneesee, ja muutamia mukavuuksi, kun siellä sitä aikaani enemmälti vietän. Leikkaus itsessään menee niin, että toimenpiteen jälkeen olen sairaalassa 2 päivää, jos haluan saan olla lisämaksusta pidempään, tämän jälkeen hotelliin, ja sieltä saa ottaa yhteyttä klinikkaan milloin vaan, kaikki kuljetukset järjestetään, koko ajan. Jälkitarkastuksen jäkeen kotiin. Kaiken kaikkiaan vietän liettuassa aikaa 8vrk. Ko klinikka on tähän asti ollut oikein huolehtiva, ja toimenpiteisiin liittyvä varmuus löytyy. He eivät päästä suomeen, ennenkuin näkevät toipumisen alkaneen hyvin, kun taas tallinnassa kotiutetaan parin päivän päästä, joissakin tapauksissa jo seuraavana päivänä. Nähtäväksi jää, millainen lento on. On kuulema saman kokoinen kun kotimainen kallis yhtiö, mutta penkkejä n.20% enemmän, joten aika tiukassa, onneksi lento ei kuitenkaan ole pitkä 🙂

Se tältä erää, aino nega tässä vaiheessa on lentoyhtiön nettisivut, ne ovat himppasen epäselvät, ja lopullisen hinnan joudut itse kaivelemaan ja laskemaan. Lento lähtee tampereelta. Mutta, palajamme.

D