Nyt olen päättänyt elää terveellisemmin, joskaan en ole koskaan suosinut rasvaa,tai valmisruokia, enkä syö lainkaan lihaa. Suklaata kylläkin, senki edestä. Tärkeimmäksi tässä laikkausta edeltävässä kuntokuurissa tulee olemaan tupakoinnin lopettaminen. Olen jo vähentänyt roimasti,ostanut purkkaa laastaria ja piippua, sekä sähkötupakki löytyy…oheistuotteista ei pula. Parhaimmaksi olen havainnut itsensä tupakoinnin ajatteun suuntaamisen muuhun,” pesenpä uunin,katsos punaista pyykkiä onkin jo koneellinen,ja suureksi iloksi kassista löytyi puoliksi työstetty mars-patukka”  Ostin rautakuurin,nestemäisen, sekä popsin noita minun vakio nappeja; magnesiumia,b-vit,kalkkia+d,kalanmaksaöljyä. Viimeviikolla jäi salitreenit vähäiseksi, mut tällä viikolla aijon ottaa kiinni ja vetää kuunon setin, kuitenkaan sitten sairaslomalla ei pysty moneen viikkoon mitään treeniä tekemään. Se voi olla yksi toipumisen vaikeimmista vaiheista, kun en saa liikkua. Se on niin iso osa mun identiteettiä, ja osa mun hyvinvointia. Liikun parhaimmillani 15h viikossaa, kung fussa sekä punttiksella. Nyt kun toimenpiteen jälkeen joutuu makaamaan, se saattaa käydä kiukuttamaan. Vai voisikoha kahvakuulia nostella kivasti sängynlaidoilta…kyllä siin 4viikossa jo jonkilaiset habat tulisi 😀

Matkatavaroita olen joitakin jo heitellyt kassiin ja tyypillisenä naisena on taas otettu huomioon tsunamit ynnämuut katastrofit joita voi ihan hyvin tulla, että tarvitaan ehdottomasti mukaan myös kolmannetkin kengät. Vaikea sanoa kuinka turvoksissa sitä on, kun kaikki vaatteet on kokoa s niin en varmasti uskalla pieniä farkkuja sulloa haavalle. Joten kaivelin esiin erinäisiä mekkoja ja hameita siltä ajanjaksolta kun oli vielä rastat, jännä miten mieli voi muuttua muutamassa vuodessa, yksi ns.tilkkutäkki-henkinen hame oli yksi suosikeistani rasta-aikanani, nyt se näyttää pirkkanikseistä ihan itse sovelletulta lattiamopilta. Luulen kuitenkin mukavuuden ohittavan muodin tässä kohtaa kirkkaasti, paitsi korkkareista en luovu, oli kipu mikä tahansa 😉

Nyt oikeastaan vaan odotellaan, kaivellaan matkatavaroita,järjestellään ne uudestaan ja tarkistetaan paperit moneen kertaan. Minulla on tapana pitää aina reissussa ns.”mustakirja” jossa on lennon tiedot, hotellin numerot, taksin numerot,hätäkeskus jne. Tällä viikolla pitää enää hoitaa todistukset lääkkeistä tullia varten. Ihme kyllä sitä oloa,että jotakin oleellista on unohtunut,ei ole vielä kuulunut, se tulee sitten lähtöpäivänä.