Autoa lähempänä olevat miehet – tai miehiltä he ainakin vaikuttavat, koettavat kiertää Besin, Andrein ja auton väliin ja kaksi muuta päästä heidän kimppuunsa huomaamatta toisen sivustan kautta.  Kuin aikuiset miehet leikkimässä peiliä.

Kiroan pitkän matkan jäykistämiä lihaksiani ja lämpimän auton, leppoisan tunnelman ja pitkän ajomatkan pehmentämiä miehiä, jotka ovat kumartuneet maassa makaavan esineen ääreen kuin se olisi maailmankaikkeuden magnetismin keskus. Bes laskeutuu lähes toisen polvensa varaan poimiakseen lompakon käteensä. Pahuksen ääliöt, lompakko maassa on maailmankaikkeuden vanhin harhautus!

Lähimmäksi päässyt mies kaivaa jotain takkinsa sisältä: ampuma-aseen, veitsen vai jonkin lyömiseen soveltuvan esineen? Veikkaisin, etteivät ampuma-aseilla varustautuneet maantierosvot kaipaisi näin isoa joukkoa yksittäisten autokuntien kimppuun käymiseen. Sana olisi huvittanut minua kaikessa korniudessaan, historiallisine kaikuineen, mutta tiesin minulla olevan hyvin vähän aikaa. Jos heillä olisi ase, ei sitäkään. 

Kiihdytän itseni kevyeen juoksuvauhtiin kuroakseni kolme edessäni liikkuvaa miestä kiinni. Yllätys olisi ainut mahdollisuuteni kääntää tilanne kannaltamme edes vähän paremmaksi. Heilautan sorkkaraudan liikkeelle ja iskin oikealle puolelleni jäävää miestä kaikin voimin polvitaipeeseen. Isku palaa tärähdyksinä käsiini ja kuulen vaimean rusahduksen miehen polven taittuessa luonnottomaan asentoon. Hän kaatuu maahan huudahtaen ja pyörähdän vasemmalla puolellani ällistyneenä seisovan miehen kimppuun ja jatkoan liikettäni iskien tätä laajassa kaaressa palleaan. Ehdin irvistää tyytyväisenä tuntiessani lyömäasettanikin pitkin kylkiruiden taipuvan, kenties myös katkeavan. 

Andrei ja Bes kääntyvät ja huomaavat toiselta suunnalta lähestyvän kaksikon. Ensimmäiseksi uhrikseni päätynyt mies koettaa nousta jaloilleen. Kumarrun hieman ja vipuan käsien lihakset sorkkaraudan painon käsittelystä kivistäen tätä raudalla leukaan, tiedostaen sen iskun saattavan olla pahimmillaan jopa kuolettava. En kuitenkaan missään kohtaan elätellyt turhia kuvitelmia siitä, että tilanne päättyisi meidän kannaltamme yhtään sen paremmin, jos vain alistuisin kohtalooni. 

Kolmas miehistä potkaisee raudan kädestäni ja nappaa kiinni olkapäästäni. Tartun tämän kämmeneen kummallakin kädelläni, kumarrun ja heitän miehen voimalla olkani yli maahan. Tämän koettaessa kivuta ylös, potkaisen tätä kantapäällä mahaan ja väännän tämän sitten rannetta vääntäen vatsalleen ja lukitsen olkapäistä. Ehdin ensimmäistä kertaa vilkaisemaan, miten Andrei ja Bes pärjäävät. 

Kadun tarkastustani välittömästi sillä tilanne ei näytä hyvältä. Bes makaa maassa liikkumattomana, saatuaan ilmeisesti iskun päähänsä ja Andrei koettaa rimpuilla irti toisen hyökkääjistä puristaessa tätä tukahduttavan näköisessä otteessaan. Kiroan ja väännän allani raskaasti hengittävän miehen kummankin olkapään sijoiltaan. Tämä jää maahan huutamaan.

Hetken mielessäni välkkyy mahdollisuus hypätä autoon ja ajaa pakoon. Tiedän hylänneeni mahdollisuuden jo kerran noustessani ulos autosta ja teen saman päätöksen uudelleen nähdessäni Andrein raivoisan ilmeen tämän onnistuessa irroittautumaan kimppuunsa hyökänneen miehen kuristusotteesta iskemällä tätä rajusti yläkautta käsivarsiin.

Besin maahan iskenyt mies lähestyy minua jonkinlainen veitsi kädessään ja koettaa iskeä sillä keskivartalooni. Väistän sivulle kumartuen hieman, joustan polvista ja suojaan keskiötäni varmuuden vuoksi vasemmalla kädellä. Suojaavassa kädessäni tuntuu viiltävä, repivä kipu, kun iho ja kenties lihaskin antavat periksi veitsen terän alla. Haava ei ole syvä, olen väistänyt vain muutamia senttejä liian vähän pois iskun alta.

Kiitän harjoitustappeluiden kasvattamaa kivunsietokykyäni ja isken napakan alakoukun miehen leukaan. Potkaisen tämän suojaavan käteni puoleisella jalalla kauemmaksi itsestäni ja lähestyn tätä, pyyhkäisten tämän kumoon liu’uttamalla potkun miehen jalkaterän ulkosivuun. Kun upotan nyrkkini miehen nenään, se rutisee ja syvänpunaista verta turskahtaa tämän ylähuulelle. 

Andrei on saanut oman vastustajansa maahan ja pitää tätä paikoillaan. Takaani kuuluu jalan alla siirtyvän hiekan ääntä ja ehdin juuri ja juuri kumartua suojaten päätäni. Kyynärvarteni heilahtaa iskun voimasta ja haavasta roiskahtaa verta viereeni halkeilleelle asfaltille. Kylkiluitaan toisella kädellään pitelevä mies seisoo vieressäni raivoisa kiilto silmissään. Hylkään suojaamisen ja otan lyönnin vastaan kyljelläni päästäkseni lähemmäksi. Miehen vatsaan suuntaamani suora menee ohi palleasta ja kilpistyy kylkiluihin, mutta ehjällä kädelläni lyömä, ulkokautta kasvoihin suunnattu koukku osuu kohteeseensa eikä vastustajani enää nouse maasta vaan jää makaamaan paikoilleen sekavan näköisenä.

Rystysteni nahka on rullalla, kylkeni tykyttää kivusta, jokin osa kasvoissani on myös saanut iskun, jota en ole edes huomannut. Käsivarrestani valuu verta tasaisena, ohuena norona ja väsymys iskee lihaksiini kuin paineella päälle vyöryvä aalto heti adrenaliinin alkaessa hajota elimistöstäni. Harpon Andrein luokse ja pyydän tätä soittamaan apua. Vaihdamme nopeasti paikkoja ja otan tämän maahan iskemän miehen lukotettavakseni.

Silmissäni pyörii ja tunnen suuni täyttyvän syljestä ja ohuesta veren mausta. Mietin, olenko purrut kieleeni tai poskiini vai onko jokin hampaani siirtynyt paikaltaan tappelun tiimellyksessä. Andrei puhuu jollekulle kiivaasti ja vihaisesti. Kun hän laskee puhelimen korvaltaan, kylmä hiki nousee otsalleni ja tajuan valuvani, kallistuvani kohti maan väreilevää, huojuvaa ja epäselvää pintaa.